Posliinilastin arvoitus – Hästö Busön hylky
Merivoimien Tutkimuskeskus havaitsi tutkimusalus Geomarilla 2014 tehdyissä luotauksissa hylyn Raaseporissa, Hästö Busön lounaispuolella reilun 30 metrin syvyydessä. Sukelluskuvaaja Stig Gustavssonin sukeltajaryhmä kuvasi hyvin säilynyttä hylkyä useina vuosina. Hylky sai muinaismuistolain mukaisen suoja-alueen joulukuussa 2022. Laivan tarina on vielä tuntematon.
Merivoimien Tutkimuskeskus ilmoitti hylyn Museovirastolle syksyllä 2014. Hylky vaikutti heti kiinnostavalta. Museoviraston meriarkeologit suunnittelivat alkuvaiheesta lähtien vapaaehtoisryhmän kanssa hylyn dokumentoimista tiedon saamiseksi hylyn kunnosta, rakenteesta ja yksityiskohdista. Huomiota kiinnitettiin suureen määrään astioita hylyn keulaosassa.
Kuva: Stig ja Minna Gustavsson
Kesäkuussa 2020 Museovirasto ja Stig Gustavssonin ryhmä tekivät hylyllä kenttätöitä nostaen kymmenkunta astiaa hylyn ajoittamisen ja alkuperän selvittämiseksi. Astioista harvinaisin oli posliininen paahtoleipäteline. Ennen esinenostoja Kari Hyttinen ja Pasi Lammi kuvasivat ja 3D-mallinsivat hylyn. Museoviraston Minna Koivikko lähetti kuvia nostetuista astioista ja hylyn 3D-malleista tutkijakollegoille ulkomaille tuen saamiseksi ajoituksen arvioinnissa.
Hylky on tasasaumainen kaksimastoinen purjelaiva, jonka pituus on noin 27 metriä. Kansitasossa säilyneitä laivan varusteita ovat ankkureiden nostoon käytetyn ankkuripelin tukki, yksi hylyn viidestä ankkurista sekä laivalieden jäännös. Hylyssä on kuusi tykinlavettia ja ainakin viisi tykinputkea. Osa tykeistä on kiinni laveteissaan ja kaatuneina kannella. Perässä on peräsinpinna, jolla laivaa on ohjattu ruorin sijasta. Keula on revennyt auki kylkilautojen irrottua keularangasta.
Laivan alkuperää ei tunneta
Hylyssä olevien lautasten ja vatien säännöllisesti kaareutuva, simpukankuoren reunaa jäljittelevä reuna ja muu koristelu viittaavat ajanjaksoon 1800−1820. Keskiluokalle tarkoitettu edullinen posliini ja posliinia muistuttava fajanssi yleistyivät 1700-luvulla.
Astioiden alkuperämaa on todennäköisesti Englanti, josta niitä vietiin muualle Eurooppaan sekä Amerikkaan. Astioiden ajoitus- ja alkuperämaan oletuksen pohjalta Suomen meriarkeologisen seuran Juha Hakala teki 2021 lyhyen arkistoselvityksen haaksirikoista. Laivaa ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu. Eri lähteet kertovat, että Suomenlahdelle upposi 1800-luvun alussa useita englantilaisia laivoja.
Hylyssä olevat tykit voivat viitata levottomaan ajanjaksoon. Ehkäpä laivan haaksirikko liittyy Napoleonin sotien aikaan 1803−1815, jolloin Itämeri oli merenkulkijoille turvatonta aluetta. Tuolloin Englanti oli asetettu kauppasaartoon ja Ranskalle lojaali Tanska halusi estää englantilaisten alusten purjehdusta. On mahdollista, että alus oli tulossa Englannista tarkoituksenaan hakea Suomenlahden ympäristöstä puutavaraa, jota Englanti tarvitsi sotalaivojen rakentamisessa.
Kuva: Pekka Tuuri
Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tietoa siitä, missä laiva oli rakennettu, minkä maan lipun alla se purjehti ja mihin se oli matkalla. Ei ole myöskään tietoa haaksirikon syystä tai miehistön kohtalosta.
Hylyn tulevaisuus
Tavoitteena on hylyn säilyttäminen tulevaisuuteen tutkimusta varten. Parhaassa tapauksessa hylystä tulee joskus tutkimuskohde kenties johonkin Itämeren ja Euroopan merenkulkua käsittelevään kansainväliseen hankkeeseen. Tällaiseen tutkimusprojektiin olisi ilo valmistella Museovirastossa tutkimuslupaa.
Rajavartiolaitokselle on lähetetty tieto hylystä ja suoja-alueesta. Suomenlahden merivartiosto valvoo hylkyä, ja Museovirasto ilmoittaa sille etukäteen kaikesta luvallisesta toiminnasta hylyn suoja-alueella. Suoja-alueesta on tiedotettu myös Traficomille, jotta alue merkitään merikartoille.
Hylyllä on suoja-alue
Hästö Busön hylyn suoja-alue on kuudes muinaismuistolain mukainen hylyn suoja-alue. Museovirasto päätti suoja-alueen perustamisesta 13.12.2022. Hylky ei ole vapaan virkistyssukeltamisen kohde.
Suoja-alue on halkaisijaltaan 800 metrin pyöreä alue. Suoja-alueella sukeltamiseen ja ankkurointiin tarvitaan Museoviraston myöntämä tutkimuslupa. Museovirasto järjestää itse hylylle seurantakäyntejä, ja myös muille tahoille voidaan myöntää ajoittain lupia hylyn kunnon ja tilanteen seurantaa sekä suojelun parantamista ja tiedonjakamista varten.
Suoja-alueella ei saa kalastaa välineillä, jotka voivat vahingoittaa hylkyä, eikä merenpohjaa saa muokata rakentamistoiminnalla.
Suoja-alueen tarkoituksena on hylyn ja sen sisältämän tiedon pysyminen ehjänä arkeologisena kokonaisuutena mahdollisimman pitkään ilman ihmisen aiheuttamaa tahallista tai tahatonta vahinkoa. Rajavartiolaitoksen näkemyksen mukaan suoja-alueen asettaminen helpottaa valvontaa ja mahdollisia rikostorjunnallisia toimenpiteitä.
Teksti: Maija Matikka
Konkariporukan upea elämys
Kirkkonummelainen Stig Gustavsson kuuluu ryhmään, joka sukelsi hylylle ensimmäisenä.
− Erkki Lintunen Geologian tutkimuskeskuksesta ja Janne Arvilommi Puolustusvoimilta olivat geologisella kartoitusmatkalla läntisellä Suomenlahdella keväällä 2014. He saivat mielenkiintoisen kaikukuvan tuntemattomasta hylystä Raaseporin vesillä Hästö Busön saaresta noin kolme kilometriä lounaaseen. Lintusen ja Arvilommin tallentamaa koordinaattia lähti 27.6.2014 tarkistamaan sukellusryhmä, johon kuuluivat Erkki Lintusen ja minun lisäkseni Minna Gustavsson, Jouni Piispanen ja Thomas Stenius, hän kertoo.
Kuva: Minna Gustavsson
Sukeltajia vastassa olikin noin 30 metrissä iäkäs puuhylky, joka näytti heti ensituntumalta täysin koskemattomalta. Hylky oli rungoltaan ehjä, ja ruumassa sekä hylyn ympäristössä oli paljon esineistöä. Keramiikka-astioita oli ruumassa paljon. Kannella lojui kuusi tykkiä ja vara-ankkurit. Keulassa pohjassa oli ankkurit molemmin puolin. Entisajan navigointivälineetkin olivat vielä tallella. Hylky vaikutti olevan 1700–1800-luvulta, ja kaikki viittasi siihen, että uppoamisen jälkeen ryhmän jäsenet olivat ensimmäiset ihmiset, jotka vierailivat hylyllä.
Kuva: Stig ja Minna Gustavsson
Sukeltajalle vanhan, koskemattoman hylyn löytäminen on unelmien täyttymys. Kun kaikki porukan jäsenet olivat palanneet pinnalle ja saaneet varusteita riisuttua, päästiin kokemuksesta puhumaan.
− Tunne oli euforinen, aivan käsittämättömän hieno fiilis, että saatiin tämä kokea. Ryhmän kaikki sukeltajat olivat kokeneita, pitkän ja monipuolisen sukellusuran omaavia konkareita. Ilo ja tunnelma olivat korkealla, ja kaikki olivat innoissaan siitä, että saivat vielä urallaan kokea tällaisen mielettömän elämyksen. Se tunne hylyllä on oikeasti kuin matkustaisi aikakoneella ajassa parisataa vuotta taaksepäin, kuvailee Stig Gustavsson kokemustaan.
Hylkylöydöstä tehtiin asianmukaisen ilmoitus Museovirastolle, joka vastuutti Gustavssonin vetämän ryhmän suorittamaan hylyllä kajoamatonta dokumentointia eli valo- ja videokuvausta sen arvioimiseksi, millainen hylky oli kyseessä.
– Yhteistyö Museoviraston kanssa on ollut äärimmäisen mielenkiintoista. Museovirasto on ottanut hylkytutkimuksessa käyttöön tieteen viimeiset saavutukset, ja tutkimusmenetelmien seuraaminen käytännössä on ollut kiehtovaa. Museovirasto myös arvostaa harrastajien panosta hylkytutkimuksessa, mikä lisää motivaatiota yhteistyöhön, Gustavsson kertoo.
− Teimme kesästä 2015 lähtien vuosittain useita kuvaus- ja tutkimussukelluksia hylyllä. Palaveerasimme Museoviraston tutkijoiden kanssa projektin etenemisestä ja toimitimme heille kuva- ja videomateriaalia hylyltä. Vuonna 2020 kesäkuussa osallistuimme Minna Gustavssonin kanssa Minna Koivikon johtamalle Museoviraston sukellusleirille Tvärminnessä, minkä aikana nostimme suunnitellusti joitakin esineitä tutkittavaksi. Tässä vaiheessa ryhmään liittyivät Kari Hyttinen ja Pasi Lammi, jotka tekivät hylystä 3D mallinnusta, hän jatkaa.
Esinenostoja harjoiteltiin ”kuivasukelluksina” etukäteen muun muassa VR-lasien ja vielä keskeneräisen 3D-mallin avulla.
− Harjoittelimme, miten nostovarusteet viedään hylyn keulan ulkopuolelle ja kuinka keulan repeämästä pohjalle pudonneita esineitä voidaan nostaa turvallisesti ja hallitusti. Meillä oli käytössä myös UWIS-järjestelmä, jonka avulla sukeltajien sijaintia hylyllä voitiin koko ajan seurata pinnalla.
Kaikkien nostettavien esineiden paikka merkittiin ensin pohjaan, sillä alkuperäinen paikka on erittäin tärkeä tieto aluksen historiaa selvitettäessä. Nostot piti tehdä myös hyvin varovasti, sillä heti kun pohjasta otetaan jotain, alkaa näkyvyys heiketä. Pinnalla esineet siirrettiin heti vesiastioihin, jottei ilma korruptoi niitä.
Kuva: Stig ja Minna Gustavsson
Vuoden 2020 tienoilla sukellusporukoissa alkoi kiertää juttuja uudesta hienosta hylystä, ja pian kävi ilmi, että sieltä oli hävinnyt esineitä. Museovirasto hankki hylylle Merivartioston tarkkailun vuonna 2015, joka jonkun aikaa toimikin Gustavssonin mukaan hyvin: aina hylylle mentäessä piti selvittää, millä asialla liikkui. Jostain syystä valvonta ei toiminut kuitenkaan riittävän hyvin. Hylylle haettu suoja-alue toivottavasti suojelee hylkyä kajoamiselta.
Teksti: Kristiina Karila
Juttu on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 1/2023.
