Montolan dolomiitti- ja kalkkikivikaivos
Montola on Etelä-Savon helmi. Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen hyvä näkyvyys ja mahdollisuus nähdä pala aitoa lähihistoriaa. Siinä tärkeimmät syyt, miksi vierailla yhdessä Suomen hienoimmista kaivoksista.
”Aurinko paistaa ohuen jäähileen läpi. Huulet annostimen ympärillä ovat jo turtuneet kaksiasteisessa pintavedessä, kun alan hiljaa vajota kohti tutun kaivoskäytävän suuaukkoa. Kiinnityn ohjausnaruun ja laskeutuminen saa jatkua. Luonnonvalo tekee tietä sukellusvalaisimen valokeilalle kristallinkirkkaassa vedessä, ja äänetön rauha valtaa sukeltajan mielen.”
Kaivossukeltajien suosima Montolan vanha kalkkikaivos sopii kaikentasoisille sukeltajille. Näkyvyydet kaivoskäytävissä ovat yleensä erinomaiset, ja myös avolouhosta kiertävät virkistyssukeltajat pääsevät nauttimaan Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen hyvistä näkyvyyksistä.
Virkistyssukellus avolouhoksessa
Aloittelevalle virkistyssukeltajalle, tai miksei kokeneelle vapaasukeltajallekin, Montolan avolouhos tarjoaa mahdollisuuden ihastella jylhiä kallioseinämiä ja uponnutta metsää. Pohjalta löytyy jäänteitä alkuperäisestä käyttötarkoituksesta; heti laiturin edustalla on lapioita, malmivaunun alusta ja aiemmin kahta kaivosta erottanut kivikaari. Kaivoslammen ympäri ui rauhallisesti potkien tunnissa. Käytävien suuaukot ovat yleensä selkeästi havaittavissa ja näkyvyys on ympäri vuoden hyvä – talvisin jopa erinomainen. Kylmät olosuhteet tulee huomioida varusteissa, ja virkistyssukeltaminen avannosta tapahtuu aina merkinantoköydellä.
Pisun konttori ja ankkakaaret
Avolouhoksen keskisyvänteessä syvyyttä löytyy 48 metriä. Pohja näkyy usein jo paljon tätä ennen, mutta jos pohjalle haluaa, se edellyttää koulutusta seoskaasusukeltamiseen tai vapaasukelluksen tekniikoihin. Keskisyvänteessä tekniikkasukeltaja voi piipahtaa kaivoksen vanhassa taukotilassa, ”Pisun konttorissa”, ja kiertää puista öljynporaustornia muistuttavaa nostotornia.
Onkalosukelluksesta puhutaan, kun mennään onkaloihin, joissa luonnonvalo on kuitenkin koko ajan nähtävissä. Onkalosukellukseen koulutettu sukeltaja pääsee ohjausnaruja seuraamalla tutustumaan avolouhoksen hämäriin loukkoihin ja uimaan näyttävien kivikaarien läpi. Pilarilouhinnan jääteinä näitä kivikaaria on avolouhoksessa useita, ja tietystä kulmasta katsottuna ne muistuttavat ankkojen vihreinä loistavia silmiä – siitä nimi ”ankkakaaret”.
Aitoa historiaa luolastoissa
Parhaimmat puolensa Montola esittelee koulutetulle kaivossukeltajalle. Näkyvyys kaivoskäytävissä on ympäri vuoden erinomainen, ja keskeiset reitit on merkitty suunnistamisen helpottamiseksi värillisin ohjausnaruin. Kaivoksessa on kolme louhintatasoa: 48 metrin, 90 metrin ja 140 metrin syvyydessä. Näistä kaksi ensimmäistä on merkitty ohjausnaruin melko kattavasti, ja onpa syvimmällekin tasolle vedetty joitain ohjausnaruja. Lisäksi aloitteleville kaivossukeltajille löytyy ohjausnaruin merkittyä käytävää 30 metrin syvyydestä, joten kohde soveltuu hyvin myös kouluttamiseen. Kaivoksen avopuolelle on vedetty ohjausnaru, johon on kaivossukelluksen yleisten käytäntöjen mukaan merkitty kaivoskäytävien suuaukot.
Suomessa kaivokset on yleensä puhdistettu esineistöstä ennen kuin vesi on ne vallannut, mutta Montolan käytävissä sukeltaja voi törmätä muun muassa ratakiskoihin, malmivaunuihin, sähkötauluihin, dynamiittilaatikoihin ja jopa valtavaan lohkaremurskaimeen. Sukellusympäristö on hyvin vaihtelevaa kapeista väliseinien ja oviaukkojen rytmittämistä käytävistä valtaviin pilarisaleihin. Aito historia on käsin kosketeltavaa, eikä tänne ole koottu mitään keinotekoista, kaivokseen kuulumatonta rekvisiittaa.
Sukellusturvallisuus
Sukeltamisen organisoinnin kantava ajatus Montolassa on ennaltaehkäisevä sukellusturvallisuus. Sitä on edistetty laatimalla yhdessä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kanssa turvallisuusohje, jonka noudattamiseen kaikkien kaivoksessa sukeltavien tulee sitoutua. Turvallisuusohje löytyy Montolan kaivossukeltajien portaalista, ja tapahtumanjärjestäjä käy sen läpi kaikkien uusien sukeltajien kanssa.
Turvallisuuden kannalta keskeistä on, että sukellukset toteutetaan sukeltajan koulutuksen ja kokemuksen puitteissa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen. Kansainvälisesti hyväksyttyjen koulutusjärjestöjen antaman koulutuksen kautta saatu luokitus määrittelee reunaehdot sukelluksen suunnittelulle. Tämän lisäksi tapahtumanjärjestäjä arvioi, onko suunnitelma linjassa sukeltajan kokemuksen ja vallitsevien olosuhteiden kanssa.
Mukavat oltavat
Montolassa sukeltaminen on tehty helpoksi ja mukavaksi. Parkkipaikka sijaitsee aivan kaivoslammen vieressä, ja tavarat saa purettua mukavasti telineille. Vaatteet vaihdetaan ja sukellussuunnitelmat viimeistellään lämpimässä kopissa ja veteen astellaan tukevalta sukellustasolta. Montola on ympärivuotinen sukelluspaikka, ja talvisukelluksen turvallisuutta parantavat portaisiin asennettu sulatusjärjestelmä, kovimmillakin pakkasilla pumpuilla sulana pidettävä avanto ja tilava neljän hengen habitaatti, joka mahdollistaa turvalliset etappipysähdykset kuuden metrin syvyydessä. Kauempaa saapuvat sukeltajat voivat yöpyä kylän majatalossa, jossa on tilaa kahdeksalle hengelle. Oman kompressorin käyttö on majatalossa sallittua, ja yöpyjille majatalon pihasta löytyy voimavirtapistoke.
Toimintaa pyörittää yhdistys
Sukellustoimintaa louhoksella pyörittää kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Montolan Kaivossukeltajat ry. Yhdistyksen taustalla ovat sukellusseurat Pieksämäeltä, Mikkelistä, Savonlinnasta, Varkaudesta, Kuopiosta ja Jyväskylästä. Toiminta on organisoitu yhdistyksen nimeämien tapahtumanjärjestäjien kautta, joita on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Sukellusseurat voivat hakea yhdistyksen kannatusjäsenyyttä ja siten saada oikeuden järjestää tapahtumia. Tapahtumanjärjestäjät luovat tapahtumia, joihin ilmoittaudutaan rekisteröitymällä Montolan Kaivossukeltajien ylläpitämään portaaliin. Kaivos on kaikille sukeltajille avoin kohde. Omatoiminen sukeltaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä kaupungille on tärkeää, että kaikki sukeltaminen tapahtuu valvotusti ja turvallisuudesta huolehtien.
Kaivoksessa voi samanaikaisesti sukeltaa kaksi kahdeksan hengen ryhmää, joten enimmillään sukeltajien määrä on kuusitoista. Viikonloppuisin tapahtumat täyttyvät hyvin nopeasti, joten sukeltaminen arkipäivisin on aina hyvä vaihtoehto. Jos sopivaa tapahtumaa ei löydy, tapahtumanjärjestäjiin voi olla suoraan yhteydessä joko sähköpostilla tai yhdistyksen Facebook-sivujen kautta.
Hyvin hoidettu ja pidetty
Avoin ja osallistava yhdistysmuotoinen toiminta on palvellut hyvin sekä alueen kehittämistä että sukeltajia. Pääosa kiinteistä rakenteista on tehty perustajaseurojen järjestämillä talkoilla. Suuri urakka on ollut myös ohjausnarujen uusiminen. Uusi naruja on kaivoksessa ennestään olleiden lisäksi vedetty kolmisen kilometriä. Työ ei ole mennyt hukkaan, sillä Montola lienee tällä hetkellä suurin sukelluskohde Suomessa. Tapahtumia kaivoslammella on yhdistyksen aikana ollut lähes 2000 eli keskimäärin yksi tapahtuma päivässä. Rekisteröityjä sukelluksia Montolassa on samana aikana tehty lähes 8000. Pelkästään vuonna 2020 sukelluksia kertyi ennätykselliset 2150 eli 40 sukellusta viikossa.
Vähäistä ei ole paikallisten asukkaiden myönteinen suhtautuminenkaan, josta esimerkkinä erään paikallisen herkistävä palaute: ”Tässä kylällä asuvana iltaisinkin pystykorvan kanssa pyörälenkillä ollessa mukava nähdä, kun montulla valot palaa, että toiminta jatkuu vaikka kivet ei kolise”.
Montolassa louhittiin 1970-luvulle asti
Kaivos sijaitsee Montolan kylässä noin 18 kilometriä Pieksämäeltä etelään. Varsinainen kaivostoiminta ajoittuu vuosille 1909–1976. Tänä aikana kokonaislouhinta ylsi lähes neljään miljoonaan tonniin ja parhaimmillaan kaivos kaikkine jalostuslaitoksineen työllisti noin 250 henkilöä.
Kalkin polttaminen alkoi vuonna 1904. Kalkintuotanto oli aluksi pientuotantoa, ja kalkki poltettiin irtolohkareista maauuneissa. Kalkkiesiintymän löydyttyä Paavo Palkeinen rakensi louhoksen yhteyteen kalkinpolttouunin, jonka toimintaa sittemmin perustettu Montolan Kalkkitehdas jatkoi, kunnes Paraisten Kalkkivuori osti yhtiön, sen omistaman louhoksen ja kalkinpolttouunin jo aikaisemmin omistamaansa Savon Kalkkitehtaaseen.
Esiintymää louhittiin ensin avolouhoksena ja sieltä louhittiin vain kalkkikiveä. Kun louhintaa ei voitu enää jatkaa maan päältä, siirryttiin maanalaiseen louhintaan ja kiskokuilu kaivettiin esiintymän kaateen suuntaisena keskelle louhintakelpoista esiintymää.
Ensimmäinen maanalainen louhintataso on nykyisin 48 metriä vedenpinnan alapuolella. Tällä tasolla louhittiin kalkkikiveä ja dolomiittia vuosina 1939−1950. Louhintamenetelmänä käytössä oli pilarilouhinta, joka on edelleen sukeltajien nähtävissä pilarisalien muodossa. Lastaus tapahtui tässä vaiheessa käsin.
Louhintakelpoisen kiven saanti ensimmäiseltä tasolta alkoi tyrehtyä, ja louhinta syvennettiin toiselle tasolle, 90 metrin syvyyteen. Tätä tasoa louhittiin vuosina 1949−1967. Louhinta muuttui makasiinilouhinnaksi, missä kivi lastattiin vaunuihin rännien kautta. Vaiheittain ränni- ja kiskolastauksesta siirryttiin etukuormaajalastaukseen ja keikkavaunukuljetukseen. Uusi louhintamenetelmä edellytti murskaus- ja lajittelulaitosta, joka otettiin käyttöön 1951. Samoihin aikoihin lohkaremurskain siirrettiin maanpinnalta kaivokseen, missä se on edelleen sukeltajien nähtävissä.
Kolmas louhintataso on 140 metrin syvyydessä. Tätä tasoa louhittiin vuodesta 1962 lähtien. Louhintamenetelmää kehitettiin niin, että eri tekniikoita vuoroteltiin parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Lastaus tapahtui etukuormaajalla suoraan suppilon pohjasta ja kuljetus tapahtui keikkavaunuilla.
Esiintymän pituus on 1500 metriä, mutta pohjaveden takia sitä ei ole pystytty täysin hyödyntämään. Pohjavesi alkoi vuotaa kaivokseen, ja toiminta lopetettiin kannattamattomana 1976. Vuonna 1995 alueesta tuli virallisesti tärkeä pohjavesialue, ja parhaimmillaan vettä johdettiin louhoksesta 3 000 kotitalouteen. Nykyään kaivos toimii enää varavedenottamona, josta vettä otetaan vain mahdollisten kulutushuippujen aikana. Sukellustoiminta lakkaa siksi ajaksi, jos vesilaitos näin määrää.
Kuva: Nordkalk Oy Ab:n valokuva-arkisto
Lähteet:
Vuorimiesyhdistyksen julkaisu Vuoriteollisuus 2/1966, Montolan dolomiitti- ja kalkkikivikaivos, Bo Sandberg ja Göran Mitts.
Montola-Loukolampi-kyläkirja Vuoressa vara, Leena Roivainen
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 1/2021.
Tutustu tekijään
Ari Linna on klaukkalalainen sukelluskuvaaja, jonka suosikkikohteet ovat kiven sisällä.
– Kaivoksissa kuvaamisesta tekee kiehtovaa kristallin kirkas vesi, josta Suomen järvissä pääsee harvoin nauttimaan. Koska luolissa ei ole lainkaan luonnonvaloa, valaisu täytyy suunnitella erikseen. Mukaan tarvitaan valomiehiä, ja malli on eduksi, jotta kuviin saadaan mittasuhdetta.
Ari on menestynyt sukelluskuvakilpailuissa ja toiminut myös kilpailujen tuomaristossa. Hänen valokuvanäyttelynsä, Sukellus hylättyihin kaivoksiin, on nähtävillä Tytyrin Elämyskaivoksessa Lohjalla.
