Hiilidioksidimyrkytys voi säikäyttää
Sukelluksella alkaa ahdistaa ja tulee huono olo. Tuntuu, ettei regusta tule riittävästi ilmaa. Mistä on kyse ja mikä neuvoksi?
Kerran Norjassa lähdin parini kanssa keräämään kampasimpukoita paikallisoppaan näyttämään paikkaan. Pohjassa lähdimme sovittuun suuntaan kompassin mukaan. Kampasimpukoita löytyi kivasti, mutta virta voimistui ajateltua nopeammin. Eteneminen alkoi olla aika raskasta, kun ponnistelimme eteenpäin putkiaivoisina simpukat silmissä kiiltäen. Jossain vaiheessa olo alkoi olla jo aika paha! Ahdisti, tuntui ettei regu antanut ilmaa enää kunnolla ja parikin oli ehtinyt kauemmas. Sain hänen huomionsa herätettyä valollani, ja käännyimme kulkemaan virran mukana takaisin veneelle. Olo parani onneksi nopeasti, vaikka pieni päänsärky jäi useammaksi tunniksi.
Mutta mitä oikein tapahtui? Sain lievän hiilidioksidimyrkytyksen. Monilla sukeltajilla on jonkinlainen hiilidioksidin kertymiseen liittyvä kokemus, sillä se on sukelluksen aikana ponnistellessa tavallista. Sitä esiintyy sekä uusilla että kokeneemmilla sukeltajilla.
Hiilidioksidin tuotanto ja rooli
Hiilidioksidia muodostuu elimistön tuottaessa energiaa. Veri kuljettaa sen soluista keuhkoihin, joista se hengitetään ulos. Hiilidioksidin poistuma riippuu hengityksen minuuttitilavuudesta, eli kuinka iso tilavuus hengitetään kerralla ja kuinka monta kertaa se toistetaan minuutin aikana. Rasituksen kasvaessa ja hiilidioksidintuotannon lisääntyessä minuuttihengitystilavuus moninkertaistuu, jotta tuotettu hiilidioksidi saadaan tuuletettua ulos.
Hiilidioksidi ei ole pelkästään solujen energiantuotannon sivutuotetta. Se muodostaa veressä bikarbonaatin kanssa elimistön happoemästasapainon säätelyn tärkeimmän puskurijärjestelmän, joka pitää elimistön pH:n vakaana. Hengityskeskus sijaitsee aivojen pohjassa lähellä selkäytimen alkukohtaa. Hiilidioksidin määrän lisääntyessä elimistössä hengityskeskus lisää sekä kertahengitystilavuutta että hengitystiheyttä. Se myös aikaansaa hengityspakon tunteen, kun hiilidioksidia kertyy liikaa.
Hiilidioksidi on voimakkaasti narkoottinen kaasu, jonka kertyminen elimistöön tuntuu epämiellyttävältä ja ahdistavalta. Äkillisessä hiilidioksidimyrkytyksessä sen narkoottisuus haittaa älyllisiä toimintoja. Ahdistus ja keskittymiskyvyn heikkeneminen vaikeuttavat tilan tunnistamista ja siitä toipumista. Hiilidioksidin pitoisuuden noustessa hyvin korkeaksi se myös lamaa hengityskeskusta ja johtaa lopulta tajuttomuuteen ja hengityksen loppumiseen.
Hiilidioksidin kertyminen elimistöön
Hiilidioksidin kertymiseen onperiaatteessa vain kaksi syytä. Joko sisäänhengityskaasun hiilidioksidiosapaine kasvaa tai hiilidioksidin tuuletus keuhkoista ulos vähentyy. Sisäänhengityskaasun hiilidioksidipitoisuus voi olla koholla, jos kaasun joukkoon on päässyt täytettäessä epäpuhtauksia, esimerkiksi pakokaasua.
Hengityskaasun tiheys kasvaa paineen noustessa. Hengitysteiden vastus, eräänlainen virtauskitka, kasvaa suuremmaksi, ja kaasu tuntuu ”paksummalta” hengittää. Hengitettäessä ilmaa neljän barin paineessa eli 30 metrin syvyydessä maksimaalinen minuuttihengitystilavuus on vain noin puolet siitä, mitä se on pinnalla yhden barin paineessa. Hiilidioksidin maksimaalinen poistuma aikayksikössä on siten sitä pienempi, mitä syvemmällä sukelletaan.
Hengitystilavuus ja -taajuus
Hengenpidättäminen aiheuttaa hiilidioksidin kertymistä elimistöön. Erityisesti vapaasukeltajat harjoittelevat tietoisesti tunteen sietämistä, koska hengenpidätys on oleellinen osa vapaasukellusta. Myös laitesukeltaja voi yrittää pienentää kaasunkulutustaan pidättämällä hengitystä erinäisistä syistä. Laitesukellettaessa hengenpidättämisestä ja hiilidioksidin kertymisestä on kuitenkin vain haittaa, eikä näin tule toimia.
Rintakehän liikelaajuus vaikuttaa hengitystilavuuteen. Puristuksessa oleva rintakehä ei salli keuhkojen täyttyä kunnolla, ja hengitystilavuus jää pienemmäksi. Puristusta voi aiheuttaa moni asia, mutta tavallisimpia ovat luultavasti liian pieni märkäpuku tai kuivapuvun liian vähäinen täyttö sukelluksen aikana. Jos kuivapuvusta jää tiikeriraitoja iholle, oletusarvoisesti se myös estää rintakehän liikkeitä.
Mitä nopeammin hengittää, sitä vähemmän kaasua ehtii siirtyä keuhkoihin ja niistä ulos yhdellä hengityksellä. Rauhallinen hengitystaajuus on tärkeää, jotta hengitystilavuus pysyy riittävänä ja keuhkojen ääriosatkin tuulettuvat.
Fyysinen rasitus ja potkutekniikat
Mitä enemmän hiilidioksidia tuotetaan, sitä enemmän sitä täytyy saada tuuletettua pois. Oikein tasapainotettu sukeltaja on neutraali eikä joudu tekemään työtä painovoimaa vastaan. Sukeltajalla on kuitenkin tilavuus, jonka liikettä vesi vastustaa. Vedenvastuksen voittamiseen kuluu runsaasti energiaa, jonka kulutuksen vähentämiseen virtaviivaisen asennon ja tehokkaan potkutyylin opetteleminen tähtää.
Sammakkopotkun idea on paitsi vähentää pohjan pöllyämistä, myös hyödyntää jalan pienempiä, vähemmän hiilidioksidia tuottavia lihaksia ja rentoa liukua vedessä. Saksipotkuin edetessä taas käytetään reisien isoja lihaksia.
Hiilidioksidimyrkytyksen oireet
Hiilidioksidimyrkytyksen oireet ovat jatkumo lievistä oireista, kuten päänsärystä, vakaviin oireisiin: tajuttomuuteen ja hengityksen lamautumiseen. Mitä enemmän hiilidioksidia, sitä voimakkaammiksi ja vakavammiksi oireet kehittyvät. Hiilidioksidimyrkytys voi kehittyä nopeasti ja yllättäen ponnistelun aikana, ja sukeltajan pysähtyessä ja keskittyessä hengittämään riittävän syvään ja rauhallisesti sen oireet alkavat helpottaa.
Lievä hiilidioksidimyrkytys
Lievää hiilidioksidin kertymistä ei välttämättä huomaa sukelluksella mitenkään. Sukelluksen aikana tai pian sen jälkeen voi alkaa päänsärky. Hiilidioksidin aiheuttama päänsärky voi jatkua useita tunteja sen pitoisuuden normalisoitumisen jälkeenkin. Tavanomaiset särkylääkkeet eivät vie särkyä pois, vaikka voivatkin muuttaa sen luonnetta huomaamattomammaksi. Särky on yleensä vaikeasti paikannettavaa ja jomottavaa. Terävä, sykkivä tai tarkasti paikallistuva päänsärky ei viittaa hiilidioksidimyrkytykseen.
Myös muunlaiset oireet ovat mahdollisia. Hiilidioksidin kertymisestä varoittavia oireita sukeltaessa voivat olla muun muassa lievä pahoinvointi, vaikeus keskittyä tai oudot aistimukset. Suussa voi maistua metalliselta, kuten ”veren maku suussa” urheillessa.
Vakava hiilidioksidimyrkytys
Olo voi alkaa tuntua oudolta, hengityskaasu paksulta tai riittämättömältä, henkeä ahdistaa ja näkökenttä kaventuu. Usein esiintyy voimakasta pahoinvointia, jopa oksentelua. Koska oireet ovat niin voimakkaat, on vaikea keskittyä muuhun. Sukeltaja voi alkaa vajota tai kohota, ei vastaa parin merkkeihin eikä häneen ehkä saa katsekontaktia.
Kun veden alla alkaa tuntua, ettei saa henkeä, on paniikki lähellä. Paniikin oireena on usein nopea ja pinnallinen hengitys, joka edelleen pahentaa hiilidioksidin kertymistä. Moni vakavamman hiilidioksidimyrkytyksen kokenut kertoo tilan tuntuvan niin pahalta, että uskoo kuolevansa.
Hiilidioksidimyrkytyksen ensiapu ja ehkäisy
Hiilidioksidin aiheuttamat oireet helpottavat, kun rasitus loppuu ja hengitys on riittävän rauhallista ja syvää. Tärkein ohje oireiden alkaessa on jo peruskurssilla läpikäyty: pysähdy, hengitä rauhallisesti ja mieti miten toimit. Sukeltaessa ei pitäisi olla minnekään kiire.
Hiilidioksidimyrkytykselle altistavat raskaat tehtävät, kuten kiinnitysköyden vienti tai virtaa vastaan uinti, kannattaa suunnitella kunnolla ja miettiä, voiko sukelluksen tehdä järkevämmin. Myös kaasunkulutustaan ja hengitystekniikkaansa kannattaa pohtia, jos kulutus on kovin pieni tai kovin suuri. Onko oma sukeltaminen rauhallista, ovatko asento ja potkutyyli kunnossa? Hiilidioksidimyrkytyksen voi ehkäistä harjoittelemalla hyvän sukellus- ja potkutekniikan ja välttämällä liiallista rasitusta.
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 2/2023.
