• Sukeltajan terveys, Turvallisuus
• 18.3.2025

Lentäminen sukelluksen jälkeen

Sukeltajia pohdituttaa, miksi lentokieltoajat ovat erilaisia eri nousutaulukoissa, eri tietokoneet antavat eri lentokieltoaikoja ja DANin sekä UHMS:n suositukset poikkeavat toisistaan. Miten pitkä tauko sukeltajan pitäisi pitää ennen lentämistä?

Teksti

Mika Rautiainen

Kuvat

Mika Viitanen / Aste Helsinki

Dekompression laskentamallit on laadittu olettaen, että sukeltaja oleskelee sukellusten jälkeen merenpinnan tasolla eli yhden baarin paineessa. Jos hän matkustaa lentokoneessa tai liikkuu korkealla vuoristossa, oletus ei pidä enää paikkaansa.

Tämän vuoksi sukeltajan on sukelluksen jälkeen odotettava, että elimistössä oleva ylimääräinen typpi ehtii poistua. Odotusajan pituuteen vaikuttavat muun muassa tehtyjen sukellusten määrä ja profiili, lennon pituus ja välilaskujen määrä sekä sukeltajan henkilökohtaiset riskitekijät.

Eri dekompressiotaulukot, tietokonevalmistajat ja järjestöt antavat hieman erilaisia arvoja suosituksiksi odotusajan pituudesta. Taulukoiden ja tietokoneiden antamat ohjeet perustuvat siihen, millaisen teoreettisen ja matemaattisen mallin mukaan ne on tehty. DANin ohjeet perustuvat muun muassa painekammiohoidoista saatuihin tietoihin ja DANin tekemiin doppler-tutkimuksiin.

Ei pelkästään paineen muutos

Matkustajakoneet lentävät 10–11 kilometrin korkeudessa, ja ne on normaalisti paineistettu 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen. Lentokoneessa matkustaessa on muitakin sukeltajantaudin riskiä lisääviä tekijöitä kuin paineen lasku.

Esimerkiksi koneen kuiva ilma, matkustajan huono nesteytys, mahdollinen alkoholinkäyttö ennen lentoa tai lennon aikana, lennon pituus sekä ahtaassa paikassa paikallaan istumisen vaikutukset verenkiertoon lisäävät sukeltajantaudin riskiä.

Useita välilaskuja tai koneenvaihtoja sisältävät lennot, joilla paineenvaihtelu on toistuvaa, lisäävät riskiä.

Ei pelkästään lentäminen

“Lentokielto” tarkoittaa muutakin kuin lentämistä. Samaa sääntöä sovelletaan aina, kun mennään jonnekin, missä ilmanpaine on matalampi kuin merenpinnan tasossa.

Myös korkeiden paikkojen yli ajaminen autolla voi olla riski. Suomalaiselle sukeltajalle läheisin esimerkki on varmaankin kotiinpaluu Norjasta autolla tuntureiden yli.

Myös autossa istutaan pitkään ja ahtaasti paikallaan, ja nesteytys saattaa olla puutteellista, joten paineen muutoksen lisäksi on muistettava huomioida muitakin riskitekijöitä.

Sukeltajantaudin riskiä lisäävät tekijät

Sukeltaja on aina itse vastuussa siitä, että käyttää harkintaa ja huomioi omat henkilökohtaiset sukeltajantaudin riskiä lisäävät tekijänsä kaikessa sukelluksen suunnittelussa.

Taulukot, tietokoneet ja erilaiset suositukset eivät pysty ottamaan kantaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai ympäristötekijöihin – tämä on sukeltajan itsensä tehtävä.

Sukeltajantaudin riskiä lisäävät:

• Syvyys
• Pitkä sukellusaika
• Useat peräkkäiset sukellukset
• Nopea nousu
• Kylmettyminen

Yleisin sukeltajantaudille altistava tekijä on nestevajaus. Myös ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, jotkin lääkitykset, huumeet, huono kunto ja korkea ikä voivat altistaa sukeltajantaudille.

Riittämättömän turvamarginaalin jättäminen sukellustietokonetta käytettäessä on myös riskitekijä.

Toistuvat syvät tai pakollisia etappipysähdyksiä vaativat sukellukset tuottavat paljon kuormitusta hitaisiin kudoksiin. Sukellustietokoneet eivät osaa huomioida tätä kuormitusta kovin hyvin, joten se jää sukeltajan itsensä arvioitavaksi.

Miten pitkä tauko on sopiva?

Yleinen suositus sukeltamisessa on, että kannattaa nojata turvallisempaan suuntaan. Jos suositukset ovat ristiriitaisia keskenään, valitse se, joka antaa pisimmän lentokieltoajan.

Jos esimerkiksi taulukko tai tietokone antaa lyhyemmän lentokieltoajan kuin mitä DAN suosittelee, lienee turvallisempaa noudattaa DANin ohjetta. Jos riskitekijöitä on kertynyt, kannattaa harkita UHMS:n suositusta.

Joskus se voi tarkoittaa, että viimeisenä sukelluspäivänä pitää tehdä yksi sukellus vähemmän.

Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 5/2024.