Tietoinen läsnäolo sukelluksessa
Mindfulnessia ja tietoisen läsnäolon harjoittamista voi hyödyntää sukelluksessa. Taito auttaa keskittymään ja toimimaan turvallisemmin myös kriittisissä tilanteissa.
Mindfulnessille eli tietoisuusharjoittelulle on erilaisia määritelmiä, mutta yhteistä niille on meneillään olevaan hetkeen keskittyminen sekä itsen tai ympäristön tietoinen, mutta hyväksyvä tarkkailu. Mindfulness on ajallisesti määrittelemättömämpää tietoista läsnäoloa ja siihen pyrkimistä, kun taas meditaatio on tietyn ajan kestävä harjoite.
Tietoisuusharjoittelu vahvistaa ihmisen taitoa olla läsnä. Läsnäolotaidoilla puolestaan on merkitystä, kun halutaan keskittyä, rauhoittua ja rauhoittaa itsensä stressaavissa tilanteissa. Myös pitkäjänteinen keskittyminen, ongelmanratkaisu ja tekemiseen uppoutuminen eli niin sanottu flow-tila mahdollistuu. Keskittyminen myös hyödyttää esimerkiksi uuden oppimisessa ja asioiden muistiin painamisessa.
Mindfulnessilla onkin siten useita käyttötapoja, esimerkiksi liike-elämässä vaativiin tilanteisiin valmistautumisessa, armeijan operatiivisen valmiuden parantamisessa, yhtenä terapiamuotona, kroonisen kivun lievittämisessä tai traumasta kuntoutumisessa. Sitä käytetään myös oppimisympäristöissä ja luovilla aloilla sekä ehdottomasti myös rentoutumis- tai palautumisharjoituksena missä vaan. Eri tieteenalat tunnistavat mindfulness- tai meditaatioharjoitteiden hyödyn.
Miten sukeltaja hyötyy mindfulnessista
Tarkkaavaisuus eli kykymme keskittää huomiomme johonkin kohteeseen, oli kohde sitten ympäristössä tai oman pään sisällä, on valtavan tärkeä ominaisuus sukeltajalle. Meille kaikille on tuttu tilanne, jossa jokin kova ääni tai yllättävä muutos kiinnittää huomiomme välittömästi. Nämä ovat esimerkkejä aivojen automaattisesta tarkkaavaisuuden kohdentamisesta.
Toisaalta voimme myös itse tietoisesti päättää, mihin kullakin hetkellä keskitymme. Taitava keskittyjä osaa sulkea ympäröiviä ääniä pois mielestään uppoutuakseen johonkin, vaikkapa mieluisaan tekemiseen. Tällaisessa tilanteessa emme enää huomaakaan ajankulua ja saatamme säpsähtää, kun joku keskeyttää tekemisemme ja keskittyminen herpaantuu.
Tarkkaavaisuus on sukeltajalle olennainen keino hallita riskejä ja toisaalta nauttia tästä harrastuksesta.
Tarkkaavaisuus on sukeltajalle olennainen keino hallita riskejä ja toisaalta nauttia tästä harrastuksesta. Tilanteiden ennakoiminen ja omien taitojen harjoittaminen lähes automaation tasolle ovat esimerkkejä siitä, kuinka voi ennakolta välttää joutumasta stressaaviin tilanteisiin ja pärjätä niissä.
Omiin taitoihin perustuvissa päätöksentekotilanteissa tai suorituksissa useimmiten juuri keskittymisen herpaantuminen on vahingon syynä. Tilanne olisi vältettävissä, mikäli kriittisillä hetkillä keskittyminen saadaan pidettyä itse suoritteessa.
Usein paras tapa tähän on hidastaa omaa tahtia. Näin neuvoo Gareth Lock kirjassaan Under Pressure ja jatkaa kertomalla, että ennen sukellusta käytettäviä keinoja, joilla keskittymistä ja omaa tahtia voi hidastaa, ovat esimerkiksi kirjalliset tarkastuslistat varusteiden läpi käymiseksi tai suulliset listat tiimin toimintavarmuuden takaamiseksi.
Tietoisuusharjoittelusta on hyötyä kehon rentouttamisessa. Rentoutumisella on valtavasti muitakin hyötyjä, mutta erityisesti sukeltajan kannalta mielenkiintoinen vaikutus on sydämen lyöntitiheyden ja hengitystahdin palauttavat muutokset parasympaattisessa hermostossa (Seppälä, 2014).
Vuonna 2021 ryhmä sukelluslääketieteen edustajia julkaisi suosituksen tehdä lyhyt kehon totutteluvaihe kylmään veteen sukellettaessa (Lundell et al., 2021). Olisipa hauskaa ajatella, että tuon lyhyen hetken vedessä käyttäisi myös meditoimiseen.
Esimerkkejä meditaation harjoittamisesta
Nykyään kaikkialla kuulee surkuttelua siitä, että kykymme keskittyä on vain muutamia sekunteja. Lohdullista on tietää, että aivot ovat kuin muovautuva lihas ja kaikkia taitoja, myös läsnäolotaitoa ja keskittymiskykyä, voi harjoittaa paremmaksi.
Mikäli huippu-urheilijoita valmentanutta lääkäri Aki Hintsaa on uskominen, kilpaurheilussakaan voittaja ei ole automaattisesti se, jolla on luontainen kyky juosta, vaan sitkeä tahto harjoitella.
Moni mieltää meditaation tai mindfulnessin pelkästään hengitysharjoituksiksi. Tapoja keskittyä juuri meneillään olevaan hetkeen on kuitenkin valtavasti erilaisia, ja useat tekniikat keskittyvät aisteihin ja niiden kautta tehtyihin havaintoihin tai mielikuvaharjoitteisiin.
Yksi tutkituimpia meditaatioita on nimeltään Metta tai rakastavan ystävällisyyden meditaatio, jolla on tutkitusti valtavasti terveysvaikutuksia – myös mainittuun parasympaattiseen hermostoon (Seppälä, 2014).
Klassisten hengitysharjoitteiden lisäksi tietoisuusharjoitteita voi tehdä vaikkapa:
- syömällä jotain ruokaa ja huomioimalla sen makuja ja koostumuksia
- liikkumalla ja tunnustelemalla tietoisesti jokaista liikuttamaansa lihasta
- tarkkailemalla ympärillä olevaa maisemaa
- kuuntelemalla musiikkia
- laskemalla numeroita rauhalliseen tahtiin.
Jokainen meistä on erilainen, ja siksi tärkeintä on huomioida, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa meditoida tai harjoittaa mindfulnessia. Parhaiten teot jäävät tavaksi silloin, kun ne ovat itselle mieluisia. Pysyvien tapojen ansiosta voi nauttia niiden kestävistä vaikutuksista.
Lähteet ja muuta lukemista
Seppälä, E., 2014. 18 Science-Backed Reasons to Try Loving-Kindness Meditation | Psychology Today
Lundell et al., 2021. Diving Responses in Experienced Rebreather Divers: Short-Term Heart Rate Variability in Cold Water Diving – Tampereen yliopiston tutkimusportaali (tuni.fi)
How To Hold Breath, Johanna Nordbladin sukeltajille kehittämiä harjoitteita, www.breathmanual.com
Meditaatio ja sukeltaminen, www.alertdiver.eu
Under Pressure, Lock, G., 2019. Vision Maker Press
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 5/2023.
