Elämäntapana sukellus
Marko Niinistö on harrastanut sukellusta 26 vuotta. Sukelluksia on kertynyt noin 1000. Seura- ja liittoaktiivina sekä kouluttajana toimivalle miehelle itse laitesukellus ei ole tärkeintä, vaan rakkain asia harrastustoiminnassa ovat sen mukanaan tuomat ihmiset ja yhteisö.
Miten aloitit sukellusharrastuksen?
Osallistuin vuonna 1997 Sukellusseura Simppu ry:n laitesukelluksen peruskurssille oikeastaan aika sattumalta. Kaverini oli menossa kurssille ja pyysi minua mukaan. Kurssin jälkeen jäin mukaan seuran toimintaan. En juurikaan laitesukeltanut ensimmäisinä vuosina, vaan kävin hallivuoroilla pelaamassa höntsä-uppopalloa.
Miten eri tavoin harrastat sukellusta?
En tiedä, voiko puhua vain omasta harrastamisesta – se on enemmänkin elämäntapa. Seuratoiminta kokonaisuudessaan on se juttu minulle. Olen omassa seurassa puheenjohtajana ja nuorisovastaavana.
Omat 9- ja 12-vuotiaat lapset ovat mukana norppatoiminnassa. Seurassamme lapset ja nuoret saavat olla mukana kaikessa toiminnassa, mikä on tärkeä juttu. Toimin kouluttajana, joten kurssien myötä tulee niin perus- kuin tekniikkasukelluksiakin. Veneily kuuluu erottamattomasti harrastamiseen.
Avovesiaikaan toiminta rakentuu Simppujen tukialuksen, Agonuksen, ympärille. Reissuja tehdään pitkin Saaristomerta ja Suomenlahtea.
Miten innostuit seuran luottamushenkilötoiminnasta?
Mitä enemmän harrastukseen käyttää aikaa, sitä syvemmälle siihen pääsee. Minulla mielenkiinto kasvoi vähän kerrallaan, ja oikeastaan tämä kehitys jatkuu edelleen, koska nykyään olen mukana myös liiton vapaaehtoistoiminnassa.
Aluksi menin seuran hallitukseen rivijäseneksi, sitten tuli joku ensimmäinen vastuualue. Samoihin aikoihin ryhdyin myös kouluttajaksi. Puheenjohtajana olen ollut kahteen otteeseen, ehkä yhteensä noin kymmenen vuoden ajan.
Mikä rooli liiton vapaaehtoistoiminnalla sinulle on?
Sukeltajaliiton vapaaehtoistyö on ollut luontevaa jatkumoa, kun harrastustoimintaa on jo kertynyt pari vuosikymmentä. Toki toiminta oli tuttua jo koulutusjärjestelmän ja liiton vuosikokousten kautta. Aluksi olin mukana materiaalityöryhmässä, joka rakensi Dyykkiä. Olin myös laitesukellusvaliokunnassa, ja tällä hetkellä olen liiton hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Jostain asioista toki välillä pitää luopuakin, ja eri vastuualueilla vaikuttaminen muuttuu elämäntilanteen mukaan.
Millaisia ovat parhaat sukellusmuistosi?
Seuran reissut. Reissussa on aina enemmän aikaa, ja kiireetön oleskelu seuran kanssa on miellyttävää. Yksittäinen sukellushan on aika lyhyt, mutta jos ollaan vaikkapa viikko yhdessä Norjassa tai sukellusleirillä, niin näistä on jäänyt parhaat muistot.
Missä mieluiten sukellat?
Merellä. Merellä olemiseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukeltamista, mikä on minulle todella tärkeää. Sukeltaminen on oikeastaan aika pieni osa sitä kokonaisuutta. Jos pinnan alta pitää jotain mainita, niin erinäköiset hylyt kiinnostavat. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, joten yksi suosikkikohteeni on Örön lounaispuolella sijaitseva Ladoga.
Miten seuratoiminnassa voidaan varmistaa jatkuvuus?
Aika paljon on vaihtoehtoja, mutta yksi on kuitenkin aika selkeä. Mitä laaja-alaisempaa toimintaa seura pystyy tarjoamaan, sitä elinvoimaisempana se pysyy. Pitää myös seurata, muuttuuko toimintaympäristö omalla alueella ja vastata tarvittaessa muutokseen. Yhteistoiminta muiden seurojen kanssa on tärkeää. Yksin ei pysty kaikkea tekemään. Yhteiset hallivuorot jonkun toisen seuran kanssa ovat hyvä säästökeino, eikä yhteistyökumppaniseuran tarvitse olla välttämättä sukelluslajien parista.
Miten näet liiton roolin tässä työssä?
Edellytykset ja puitteet eri lajien jatkuvuudelle luodaan osin jo liitossa. Kun pohja on kunnossa, on seurojen helpompi toteuttaa omaa toimintaa. Laaja-alainen vaikuttaminen ja edunvalvonta on tärkeää, ja se hyödyttää myös seuroja. Pitää olla kartalla, mitä kentällä tapahtuu ja tarvittaessa muuttaa painopisteitä sen mukaan.
Terveisiäsi sukellusyhteisölle?
Sukelluksen ympärillä on todella hieno ja monipuolinen harrastus Suomessa. Mitä enemmän lähtee kokeilemaan uusia asioita, joita siihen kuuluu, sitä enemmän harrastus antaa mielenkiintoisia juttuja ja kokemuksia. Lajimme rikkaus on siinä, että pääsee tekemään samanhenkisten ihmisten kanssa asioita, joista tykkää.
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 1/2024.
