Staattisen hengenpidätyksen ennätysnainen
Sukeltajaliiton Vuoden vapaasukeltajaksi 2024 valittu helsinkiläinen Iiris Ala-Olla on monipuolinen harrastaja, jonka vahvin laji on static eli staattinen hengenpidätys.
Iiris teki viime vuonna uuden Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen ajalla 7 minuuttia ja 42 sekuntia. Iiris kilpailee myös pituussukelluksessa, mutta tunnustaa olevansa erityisesti “static-spesialisti”. Vapaasukelluksen kilpalajeja ovat staattinen hengenpidätys, pituussukellus räpylöillä, pituussukellus ilman räpylöitä, syvyyssukellus räpylöillä ja syvyyssukellus ilman räpylöitä.
Iiriksen tie vapaasukelluksen arvokisoihin on kulkenut norppatoiminnan, laitesukelluksen ja uppopallon kautta.
Minkälainen on urasi sukeltajana?
Aloitin kymmenvuotiaana norppatoiminnassa, ja siitä tie vei laitesukellukseen, uppopalloon ja lopulta vapaasukellukseen. Se tuntui vain luonnolliselta suunnalta. Olisin voinut päätyä vaikka luolasukeltajaksi tai tekniikkasukeltajaksi, mutta toisin kävi. Kävin laitesukelluksen jatkokurssin ja rescue diver -kurssin. Kouluttajapolulle en kuitenkaan lähtenyt, koska se olisi vaatinut muun muassa kuivapuvun hankkimista. Olen ollut sen verran pihi, että sukelsin mieluiten märkäpuvulla Suomessakin.
Kuinka sinusta tuli vapaasukeltaja?
Ensimmäinen kosketus vapaasukellukseen tuli jo ennen kurssia, kun saimme norppaohjaajakurssilla kouluttajan ohjauksessa kokeilla hengenpidätystä. Nousin ylös viimeisenä. Kiinnostus lajia kohtaan heräsi, mutta kotipaikkakunnallani ei ollut järjestäytynyttä vapaasukellustoimintaa, eikä ole edelleenkään. Kun muutin Etelä-Suomeen, sain tilaisuuden osallistua kurssille. Kurssilla oli hienoa huomata, että laji on hallittu ja turvallinen. Siinä on oma logiikkansa ja järjestelmällisyytensä, joka alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän.
Miten kilpaurasi alkoi?
Kurssin kävin noin seitsemän vuotta sitten, ja heti sen jälkeen aloin treenata aktiivisesti. Mukaan kilpailuihin lähdin lähes huomaamatta. Treeneissä sanottiin, että kisat on tulossa ja että mukaan voi lähteä matalalla kynnyksellä. Kyseessä oli yhden illan minikisat, joissa piti tehdä vain yksi sukellus. Vajaa vuosi vapaasukelluskurssin jälkeen osallistuin ensimmäisiin SM-kisoihini. Huomasin nopeasti, että kilpailut motivoivat minua. Ne antavat minulle enemmän lajista, vaikka ymmärrän hyvin, että kaikki eivät koe samoin.
Missä seurassa sukellat ja mikä on oma lajisi?
Edustan espoolaista Cetus ry:tä ja olen mukana myös Freediving Team of Finlandissa, joka on maanlaajuinen vapaasukellukseen keskittynyt seura. Kisaan kaikissa allaslajeissa, mutta static eli staattinen hengenpidätys on minulle tärkein. Olen siinä lajin spesialisti ja panostan siihen eniten. Olen tosin myöntänyt itsellenikin, että tykkään myös pituussukeltamisesta.
Sukellatko lainkaan luonnonvesissä?
Kesäisin vietän paljon aikaa luonnonvesissä, vaikken tee niinkään syvyyssukelluksia. Suomen avovesikausi on niin lyhyt, että painotan silloin uintiin. Meillä on pari kertaa vuodessa vapaasukelluksen syvyysleirejä, joista yritän osallistua ainakin toiseen. Olen silti paljon järvessä, se on minulle tärkeä osa harrastamista.
Miten vapaasukelluksen kisakausi rakentuu?
Vapaasukellusvuosi jakautuu avovesi- ja allaskauteen. Allaskausi alkaa syksyllä, kun ulkona ei enää tarkene, ja päättyy keväällä. SM-kisat ovat yleensä maalis–huhtikuussa, ja arvokisat, kuten MM-kisat, järjestetään kesä–heinäkuun taitteessa. Tänä vuonna AIDAn vapaasukelluksen MM-kisat järjestetään Japanissa kesäkuun lopussa, ja sinne olen lähdössä.
Minkälaiset treenirutiinit sinulla on?
Työvuorojen mukaan pyrin käymään kerran tai pari viikossa uppopallotreeneissä ja uin paljon. Valtaosa treenistäni onkin oheisharjoittelua, kuten uintia ja pyöräilyä. Uin viikossa 15–20 kilometriä pelkkää matkaa.
Minkälaisia harjoituksia teet?
Static-treenissä minulla on ollut jo vuosia vakiintunut rutiini. Teen yhden treenin aikana kolme pitkää hengenpidätystä, minkä jälkeen vielä sarjan lyhyempiä tyhjillä keuhkoilla. Ensimmäinen pidätys voi olla jo seitsemän minuuttia. En tee erillisiä lämmittelyitä, vaan aloitan suoraan täysillä. Tämä toimii minulle, mutta jokainen löytää oman tapansa. Jollekin muulle toimii rauhallinen alku lämmittelyineen ja vasta sen jälkeen maksimisuoritus. Staattinen hengenpidätys on hyvin yksilöllinen laji.
Mikä on parasta vapaasukelluksessa?
Se, että pääsee kuuntelemaan omaa kehoaan, venyttämään omia rajojaan turvallisesti ja hallitusti. On ollut todella hienoa huomata, mihin kaikkeen pystyy säännöllisellä ja johdonmukaisella harjoittelulla. Laji ei ole pelkkää puskemista, vaan parhaimmillaan nautinnollista.
Kenelle laji sopii?
Vapaasukellus sopii ihan kaikille. Se on armollinen laji, joka ei katso ikää, kuntoa tai kehon mallia. Kaikkien ei tarvitse kilpailla. Monille riittää se, että voi mennä altaan pohjalle ja puhallella renkaita kohti pintaa hetken aikaa. Se voi olla yhtä antoisaa kuin kovatasoinen kilpailusuoritus.
Onko jokin sukellus jäänyt erityisesti mieleen?
Yksi kisasuoritus nousee ylitse muiden. Lämppäri meni aivan pieleen, oli huono olo ja tuntui, että koko homma kaatuu siihen. Mutta kisassa olin täysin rauhallinen ja sukeltaessa tuli tosi hyvä fiilis. Se oli rennoin kisasukellus, jonka olen koskaan tehnyt. Oli hienoa huomata, että joskus vaikeakin alku voi kääntyä onnistumiseksi.
