Perintönä pinnan alle
Urheilusukelluskerho Delfin ry:n puheenjohtaja Petra Lehtineva on nuoresta iästään huolimatta harrastanut monipuolisesti sukellusta jo parikymmentä vuotta. Sukellusharrastus on hänelle rakas elämäntapa, jota tehdään yhdessä muiden sukeltajien kanssa.
Miten ja milloin sukellusharrastuksesi alkoi?
Minulla on sellainen historia, että suvussani on useampia sukeltajia. Isoisäni oli sukeltaja, samoin kummitätini ja -setäni sukeltavat, enonikin sukeltaa. Aloitin nuorena norppatoiminnassa, mutta siinä en kerennyt kauhean montaa vuotta olla, kun kasvoin norppaiän yli. Menin laitesukelluskurssille 2015 yhdessä serkkuni kanssa. Delfiinit valikoitui seuraksi, koska kaikki sukulaiseni olivat myös Delfiinien jäseniä. Oma puolisoni ei sukella, sillä hän harrastaa perhokalastusta ja kaudet menevät aika pahasti päällekkäin, mutta käyn pian viisivuotiaan poikani Laurin kanssa kuuteissa.
Millä tavoin harrastat tällä hetkellä?
Olen omassa seurassani tällä hetkellä puheenjohtajana. Aktiivina toimiminen sisältää paljon seuratoimintaan osallistumista ja sen johtamista tietysti myös. Kuuttitoiminnan lisäksi laitesukellan mahdollisuuksien mukaan, jos vain korvat kestävät. Perusvälineillä sukellan jonkin verran. Olin monta vuotta seurassamme norppaohjaajana. Kun Lauri syntyi, pidin taukoa ohjaamisesta, mutta palasin ohjaamaan siihen asti, kunnes kuopukseni Heikki syntyi. Vaikka tällä hetkellä en virallisesti ole ohjaajana, niin osallistun kuitenkin esimerkiksi norppaleirille auttamaan järjestelyissä.
Mikä on parasta sukellusharrastuksessa?
Toiset sukeltajat ovat parasta. Osan olen tuntenut entuudestaan, mutta osaan olen tutustunut sukellusharrastuksen parissa. Monista on tullut minulle hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme jakaneet niin onnen- kuin surunkyyneleet.
Kuinka päädyit puheenjohtajaksi ja miten olet siinä hommassa viihtynyt?
Minut valittiin puheenjohtajaksi 2017, mitä ennen olin muutaman vuoden sihteerinä. Sihteerinä ollessani olin nähnyt seuratoiminnan hallintoa jo läheltä, joten luopuva puheenjohtaja ehdotti minua jatkamaan. Puheenjohtajan tehtävä on iso vastuu, ja välillä sen hoitaminen on tuntunut toki raskaaltakin. Haluan todella kovasti onnistua siinä. Se on kuitenkin myös antanut paljon, ja tehtävästä on ollut hyötyä myös työelämässä. Luottamustoimia arvostetaan työelämässä, joten ne kannattaa ilman muuta hyödyntää ja mainita esimerkiksi CV:ssä. En koe, että puheenjohtajan tehtävä on liian raskas, sillä yhdessä tätä tehdään. Monet harrastavat seuratoimintaa rakkaudesta lajiin ja heillä on halu tehdä.
Minkälaiset tilanteet ovat olleet haastavimpia puheenjohtajana?
Tähän asti isoimmat haasteet ovat liittyneet tukialukseemme Steaan. Tukialus vaatii huolenpitoa ja säännöllistä huoltoa. Välillä minua harmittaa, ettei minulla itselläni ole tähän liittyvää teknistä osaamista, mikä saa olon hieman avuttomaksi. Toki meillä on valtavan hyvät kipparit sekä muut käsistään taitavat tekijät, jotka osaavat ja tykkäävät näitä asioita tehdä. Olisi kuitenkin mukava itsekin ymmärtää jotain, sillä puheenjohtajana olen vetovastuussa tietyllä tavalla.
Viime kesänä paikalliset nuoret olivat keksineet päästää Stean laiturista irti. Se oli kyllä epätoivon hetki, kun alus ajelehti tuuliajolla. En osaa ajaa mitään venettä, niin ei auttanut kuin kuudelta aamulla soittaa hallituksen porukkaa ja heidän perheenjäseniään läpi, että kuka menee hakemaan aluksen. Onneksi sekin kuitenkin järjestyi.
Delfiinien jäsenmäärä on ollut nousussa. Mikä on salaisuutenne?
Meillä on hyvä porukka. Kouluttajat ovat hyviä tyyppejä ja teknisesti taitavia. Kouluttajat saavat ihmiset innostumaan jo heti kurssilla. Meillä on hyvä yhteishenki, joten meihin on helppo tulla mukaan. Stea on myös iso valtti, merisukellukset ovat monille isoja kokemuksia. Meillähän on paljon hylkyjä ympäri Merenkurkkua. Meillä on tukikohta Rönnskärin saaristossa, Fäliskäretillä, mihin muuten ei kauhean helposti pääsisi. Siellä on hienoa meriluontoa, jota pääsee ihastelemaan läheltä.
Onko teillä joku selkeä painopiste toiminnassa?
Pääasiallinen painopisteemme on laitesukelluksessa ja nuorisotoiminnassa. Norppatoiminta vetää paljon porukkaa vuosi toisensa jälkeen. Norpissa meillä on kaksi ryhmää, joissa on kaikkiaan noin 40 norppaa. Kuuttiryhmässä on ollut yhdeksän lasta vanhempineen. Lisäksi Delfiineissä voi pelata uppopalloa.
Mitkä ovat mielestäsi avaimet menestyksekkääseen seuratoimintaan?
Tärkeää on, että uusille sukeltajille tulee tervetullut olo. Totta kai vuosien varrella tulevat tietyt parit tai porukat, keiden kanssa mieluiten sukeltaa. Uudetkin pitää muistaa ottaa mukaan. Meillä on ollut suunnitteilla kummisukeltaja-toimintaa, että jokaiselle peruskurssilaiselle määritellään vanhempi sukeltaja, joka kyselisi kuulumisia ja pyytäisi mukaan vaikka viikkosukelluksille. Itse pyrin aina käymään kurssilla moikkaamassa joko altaassa tai louhoksilla, vaikka en itse menisikään veteen. Tämä ei varsinaisesti tehtäviini kuulu, mutta mielestäni tämä on ollut kiva tapa toivottaa uudet mukaan Delfiineihin. Samalla tutustuu heihin heti alussa, ja ehkä uusilla tällä tavalla madaltuu kynnys tulla mukaan kokouksiinkin tai muihin tapahtumiin.
Terveisiäsi sukellusyhteisölle?
Toivon kaikille hyvää kesää, hyviä sukelluksia sekä uusien asioiden tutkimista ja löytämistä.
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 3/2024.
