Hossan hyvät olosuhteet kutsuvat sukeltajaa
Kun puhutaan suomalaisista makean veden sukelluskohteista, nousee Hossa esiin yhä uudelleen. Kainuussa sijaitseva alue tunnetaan ennen kaikkea poikkeuksellisen kirkkaista vesistään, mutta pinnan alla avautuu myös kokonainen oma maailmansa: suppalampia, vanhoja rakenteita ja lähes hämmästyttävä näkyvyys. Hossa tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden sukeltaa suomalaisen järviluonnon keskellä melkein kuin akvaariossa. Osuuko Hossa tänä kesänä sinun sukellusreissusi varrelle?
Öllörin kaksi rantaa
Hossan tunnetuin sukelluskohde on Öllöri, jonka kirkkaus vetää alueelle sukellusseuroja ja aktiiviharrastajia ympäri Suomea. Öllöri on suppalampi, jääkauden muovaama syvä allas, jossa pohja löytyy vasta lähes 40 metrin syvyydestä. Näkyvyys pinnan alla on poikkeuksellisen hyvä, sillä sukellukset 30 metrin lavalle onnistuvat myös ilman lamppua.
Öllörissä on sukeltajille kaksi hyvää ja helppoa veteenmenopaikkaa: Terminaaliranta ja Sumppuranta. Terminaalirantaan pääsee ajamalla Karhunkainalon leirintäalueen perälle – asfaltti on aivan rantaan asti. Rannassa on muutama vuosi sitten kokonaan uusittu iso laituri, jossa tukeva penkki varusteiden pukemiseen. Laiturin edessä on lava kolmessa metrissä, ja siitä lähtee ohjausnaruja 6–9 ja 12 metrin lavoille. Ohjausnarun alussa roikkuu pieni kyltti, jossa lukee, mihin siitä pääsee.
Kuva: Jussi Uusipaavalniemi
Terminaalirannassa on myös puucee ja huoltorakennus, jossa on pukuhuone, kompressorihuone (jossa kolmivaihepistorasia ja kompressorin imuilmaputki katolle) ja varusteiden kuivaushuone. Huoltorakennus on veloituksetta sukeltajien käytössä. Avaimen huoltorakennukseen saa Luontokeskuksen infosta.
Eliöstö ei ole trooppisten vesien kaltaista väriloistoa, mutta Hossan viehätys syntyykin luonnollisuudesta. Sukeltajaa seuraavat usein ahvenparvet, ja kirkkaissa vesissä näkyvät hyvin myös pohjan muodot, kasvillisuuden rajat ja vedenalaiset puu- ja kivimuodostelmat.
Öllörissä ei saa käyttää moottorivenettä.
Sulassa sovussa kalastajien kanssa
Hossassa on useita pikkulampia, joissa on mukavaa sukeltaa, kuten mm. Iso Huosilampi (maksimisyvyys 32 metriä), Iso Valkeainen (maksimisyvyys 26 metriä), Umpi-Valkeinen (maksimisyvyys 26 metriä), Keihäslampi (maksimisyvyys 15 metriä) ja Keski-Valkeainen (maksimisyvyys 8 metriä).
Kohteissa voi nähdä vedenalaisia harjuja ja supparakenteita, kelopuita ja liekokeloja, venehylkyjä ja harjoitusrakenteita sekä ahvenia, mateita, siikoja ja muuta järvieliöstöä.
Kuva: Jussi Uusipaavalniemi
Ennen kansallispuiston statusta Hossa on ollut Metsähallinnon virkistyskalastusaluetta, ja lampien rannoilla kulkee paljon kalastajia. Lampiin istutetaan edelleen kaloja ja harrastuskalastus jatkuu virkeänä, minkä vuoksi on syytä sopia luontokeskuksen infossa niissä sukeltamisesta. Kalastajille voidaan tiedottaa sukeltajista tietyssä lammessa tiettyyn aikaan, ja sukeltaja ei mene lampeen, johon on juuri istutettu kaloja. Näin saadaan säilymään rauhallinen yhteiselo sukeltajien ja kalastajien kesken.
Hossan kansallispuisto kuuluu Suomen nuorimpiin kansallispuistoihin, sillä se perustettiin vuonna 2017. Alueen historia on kuitenkin tuhansia vuosia vanha: Hossa on ollut vesireittien risteys, josta on kuljettu Laatokan, Vienanmeren ja Pohjanlahden välillä. Alueen tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat myös Värikallion esihistorialliset kalliomaalaukset, jotka kertovat ihmisen pitkästä suhteesta näihin vesiin.
Paras aika on aina
Hossassa on aina hyvä aika sukeltaa.
- Kevät ja alkukesä: kirkas vesi ja viileät lämpötilat.
- Kesä: helpoin aika palvelujen ja majoituksen kannalta, valoisaa aikaa on paljon, näkyvyys on yleensä hyvä, vesi on lämpimimmillään.
- Syksy: usein rauhallisinta aikaa, näkyvyys voi olla parhaimmillaan veden viiletessä, mutta lämpötila laskee nopeasti ja kuivapuku on käytännössä välttämätön.
- Talvi: erittäin kirkas vesi. Haasteena on lyhyt valoisa aika ja paksu jääpeite. Palveluja voi olla rajoitetusti saatavilla.
Kansallispuistossa liikkuminen on pääosin vapaata jalan, meloen ja vesillä liikkuen, mutta alueella noudatetaan kansallispuiston sääntöjä. Sukellusta suunnittelevan kannattaa tarkistaa ajantasaiset ohjeet ennen matkaa.
Majoitus
Hossassa vaihtoehtoja löytyy minimalistisesta telttayöstä mökkimajoitukseen. Sukeltajien suosiossa ovat erityisesti Öllörin rannalla sijaitsevat Karhunkainalon leirintäalueen mökit sekä Hossa-Kylmäluoman välittämät mökit. Molemmat sijaitsevat aivan Terminaalirannan lähellä. Isommalle seurueelle erittäin hyvä majoitus löytyy Jatkonsalmesta, jossa on varattavissa iso Pääpirtti-savottakämppä (30 henkilölle) ja Teräväpää-mökki (12 henkilölle). Siellä Sukellus-Hossan leirimajoitus järjestettiin vuosikymmenet.
Kuva: Jari Hyppönen
Leiriytyminen kansallispuistossa on sallittua merkityillä tauko- ja tulipaikka-alueilla, mutta poikkeuksiakin on. Avotulen teko on sallittua vain virallisilla tulipaikoilla, ja maastopalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty. Polttopuuna käytetään vain alueelle varattua puuta.
Sukeltajan palvelut
Öllörin vahvuus ei ole ainoastaan kirkas vesi, vaan myös käytännöllisyys. Sukeltajien käyttöön tarkoitettu huoltorakennus helpottaa varusteiden käsittelyä ja sukelluspäivän logistiikkaa. Hossan matkailusivut ohjaavat kysymään pullojen täyttömahdollisuudesta, mutta tätä mahdollisuutta ei ole ollut enää vuosiin. Sukellusreissua Hossaan suunnittelevan on syytä varustautua omalla kompressorilla tai riittävällä määrällä kaasuja.
Alueen palvelukeskuksena toimii Hossan luontokeskus, jonka yhteydessä on neuvontaa, wc-tilat, kahvila- ja matkailupalveluja sekä tietoa reiteistä ja majoituksesta.
Kuva: Jari Hyppönen
Ehkä Suomen paras
Hossassa yhdistyy useita hyviä asioita: poikkeuksellisen kirkas vesi, turvalliset ja rakennetut harjoitteluolosuhteet, suomalainen erämaaluonto ja helpot majoitusjärjestelyt.
Moni suomalainen sukeltaja pitääkin Hossaa parhaana kotimaisena makean veden sukelluskohteena. Siellä voi saman päivän aikana tehdä syväsukelluksen, nähdä kirkkaan suppajärven vedenalaisen maailman ja päättää illan nuotiolla hiljaisuuden keskellä.
Hossan henki vallitsi vuosikymmeniä
1980-luvulla Pohjois-Suomen sukellusseurat yhdistivät voimansa ja alkoivat järjestää yhteisiä leirejä. Hossan matkailuyrittäjien aloitteesta alueen sukellusmahdollisuuksia kartoitettiin, ja Öllöri havaittiin kirkkaaksi ja sukellukseen sopivaksi. Yhteistyö Metsähallituksen kanssa varmisti sukeltajien huomioimisen alueen kehittämisessä. Hossasta tuli nopeasti valtakunnallisesti tunnettu sukelluskohde.
Leiritoiminta kasvoi ja organisoitui omaksi yhdistyksekseen, Sukellus-Hossa ry:ksi. Vuosikymmenten ajan sukeltajat kokoontuivat Hossaan harjoittelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Alueelle rakennettiin monipuolinen harjoitteluympäristö, kuten lavoja eri syvyyksiin ja luolamainen tunnelilava.
Hossassa kouluttauduttiin monipuolisesti: harjoituksiin kuuluivat mm. kompassisuunnistus, etsintä- ja nostoharjoitukset, paritoiminta ja nosteenhallinta. Erinomainen näkyvyys helpotti ja edisti oppimista. Leirielämä, yhteisöllisyys ja luonnon rauha muodostuivat toiminnan keskeisiksi piirteiksi. Hossa vakiintui tärkeäksi osaksi suomalaista sukelluskulttuuria, ja ”Hossan henki” säilyi vuosikausia. Varsinainen leiritoiminta päättyi vuonna 2017, mutta leirejä järjestäneen Sukellus-Hossan ydinporukka kokoontui sinne vuosittain sukeltamaan viikoksi.
Kompressori myynnissä
Sukellus-Hossa ry:n lopetettua toimintansa seuran kompressori on myynnissä. Kompressoria on käytetty lähinnä vain Hossan sukellusleireillä, ja se on huollettu asianmukaisesti.
Kompressorin myynnistä saatu tuotto ohjataan Sukeltajaliiton jäsenseurojen lasten ja nuorten leiritoiminnan kehittämiseen ja seurojen keskinäisen leiritoiminnan aktivoimiseen Hossan perintönä. Sukellus-Hossa ry haluaa näin olla luomassa hyviä sukellusleirimuistoja nuorille sukeltajille.
Lisätiedot jouko.laitinen@sukeltaja.fi
Kuva: ?