Mustekalapuvun ensimmäinen sukellusvuosi
Sanna Paukku oli vuonna 2025 yksi Ursuitin ja Sukeltajaliiton Unelmien sukelluspuku -projektin osallistujista. Projektin tavoitteena oli kehittää paremmin sukeltajia palvelevia sukellusvarusteita yhdessä aktiivisten naissukeltajien kanssa. Projektissa valmistui keväällä kuivapuku, jonka Paukku nimesi mustekalapuvuksi puvun selkään valitun kuvan perusteella. Mustekalapuku on päässyt ensimmäisenä sukellusvuotenaan pinnan alle lähes sata kertaa Suomessa ja ulkomailla. Nyt vuoden vaihtuessa Sanna Paukku kertoo muutamasta puvulla tehdystä sukelluksesta, jotka ovat erityisesti jääneet mieleen.
Iso-Melkutin
Toukokuussa 2025 kuivapuku oli juuri valmistunut ja pääsimme projektin naistiimillä pinnan alle testaamaan uudet puvut. Sukelluskohteena oli Iso-Melkutin Lopella, minulle entuudestaan tuttu, mutta näiden sukelluskaverien kanssa olin ensimmäistä kertaa vedessä. Huikea fiilis jäi sukelluksesta ja koko sukelluspäivästä ‒ hyvällä naisenergialla mentiin sekä pinnan päällä että alla.
Kuva: Marcin Dobrucki
Lisää aiheesta:
Väriä, mustekala ja isot taskut – Sukeltaja-lehti
Suosittu Iso-Melkutin sopii kaikille – Sukeltaja-lehti
Isosaari
Naisenergiaa oli myös tällä sukelluksella, jonka tein toukokuussa Helsingin edustalla merellä lähellä Isosaaren rantaa. Kyseessä oli seuramme P1-kurssin ensimmäinen avovesisukellus, ja olin vedessä kouluttajana kahden kurssilaisen kanssa. Sukellus oli osa viikonloppureissua, jolla oltiin naissukeltajien porukalla Sukellusseura H2O:n Deko-aluksella merellä.
Lisää aiheesta: Naisten sukellusreissuille on kysyntää – Sukeltaja-lehti
Kreidesee, Saksa
Mustekalapuku pääsi ensimmäistä kertaa sukeltamaan Suomen ulkopuolella. Kohteena oli Saksan Hemmoorissa sijaitseva Kreidessee-kaivoslampi. Kohteeseen on tehty koulutukseen sopivia lavoja ja muita rakennelmia sekä upotettu pinnan alle sukeltajien viihdykkeeksi mm. kuorma-auto, lentokone ja purjevene.
Tällä reissulla meillä oli mahdollisuus tehdä Hemmoorissa vain yksi sukellus ja näimme lammesta pienen osan. Kirkasta vettä ja hienot maisemat, paljon kaloja. Pinnan alla on vielä paljon uutta nähtävää, johon tutustua, kun taas seuraavan kerran tulemme tälle kohteelle.
Kuva: Marcin Dobrucki
Lisää aiheesta:
Sukellus Hemmoorissa -video (Marcin Dobrucki)
Welcome – Tauchbasis Kreidesee – “die Beste im Norden”
Vasillios, Kroatia
Mustekalapuku on päässyt kirkkaisiin ja lämpimiin olosuhteisiin Adrianmerelle. Sukelsimme Kroatiassa Vis-saaren rannikolla sijaitsevan 104 metriä pitkän höyrylaiva Vassilioksen hylylle. Vassilios upposi vuonna 1939 hiililastissa. Sukelluksen suunnitelmana oli tutkia erityisesti hylyn peräosaa ja potkuria, joka sijaitsee noin 45 metrin syvyydessä. Olen sukeltanut tällä hylyllä aiemminkin, mutta kohde on sen verran suuri, että kaikkia yksityiskohtia on vaikeaa havainnoida riittävästi yhdellä kertaa.
Sukellukselta jäi positiivisena asiana mieleen se, että tällä kertaa kohteella ei ollut juurikaan virtauksia, joten eteneminen ja hylyn katselu sujui rennosti. Hienon hylyn lisäksi mieleenpainuvaa tällä sukelluksella oli elämä hylyn ympärillä: skorpionikalat, murenat, merietanat ja hylyn pinnalla kasvava kirkasvärinen kaunis sienikasvusto.
Kuva: Piotr Kudełko
Lisää aiheesta: Vassilios – Nautica Vis
Flying Fortress, Kroatia
Sukelluskohteena oli Kroatiassa Vis-saaren eteläpuolelle noin 70 metrin syvyyteen toisen maailmansodan aikaan uponnut B-17 Flying Fortress -lentokone. Kohde sijaitsee rantaviivan läheisyydessä, mutta kuitenkin sen verran etäällä, että sukellukset tehdään veneestä. Tämä syyskuussa tehty sukellus jäi mieleen monestakin syystä: kohde on todella hieno, ja tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan piti soveltaa.
Kun veneemme saapui kohteelle, poiju, joka oli ollut paikallaan vielä edellisenä päivänä, oli kadonnut. Ilmeisesti yön aikana joku oli ajanut siitä veneellä yli ja poijuköysi oli katkennut. Vaikka Kroatiassa vesi on kirkasta, ei sielläkään näe pinnalta 70 metrin syvyydessä olevaa pohjaa ja lentokoneen hylkyä, joten heti alkuun piti pohtia, miten saisimme ylipäätään sukelluksen tehtyä ja löytäisimme lentokoneen. Taustatietona meillä oli se, että rannassa pinnan alla on jyrkkä rinne ja sen alapuolelta jostakin kohtaa noin 50 metrin syvyydestä lähtee pohjaa pitkin ohjausnaru hylylle.
Käytössämme oli vedenalaiset skootterit, mikä mahdollisti räpylöitä nopeamman etenemisen pinnan alla. Totesimme, että kahdesta sukellustiimistä ensimmäinen voisi laskeutua rannan läheltä rinnettä pitkin alas, yrittää löytää ohjausnarun, seurata sitä hylylle ja poijuttaa sen. Toinen ilman skoottereita liikkuva sukellustiimi voisi laskeutua hylylle suoraan poijunarua pitkin. Näin tehtiin ja tällä kertaa kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Hylky löytyi, se saatiin poijutettua ja ehdittiin sitä hieman katsellakin. Paluu etsintäsukellukselta suuntautui takaisin rantaa kohden ja rinnettä pitkin dekoillen pintaan.
Kuva: Marcin Dobrucki
Lisää aiheesta: B-17 Flying Fortress – Nautica Vis
Ojamo
Vuoden 2025 viimeinen sukellus mustekalapuvulla oli juuri ennen joulua Ojamon kaivoslammella Lohjalla. Tältä sukellukselta jäi hyvä mieli siitä, että myös talvikaudella löytyy helposti saavutettavia sukelluskohteita ja Ojamon pinnanalainen maailma on aivan omaa luokkaansa. Sinne mustekalapuku saattaa suunnata seuraavan kerran heti vuoden 2026 alussa.
Kuva: Marcin Dobrucki
Lisää aiheesta: Ojamon kalkkikivikaivos – maailmanluokan kaivossukellusta – Sukeltaja-lehti
Lopuksi
Kokonaisuudessaan sukellusvuosi 2025 uuden kuivapuvun kanssa on sujunut odotusten mukaan ja puku toimi hienosti kaikenlaisissa olosuhteissa. Toki aluspuku välillä vaihtui veden lämpötilan mukaan. Etelän reissulla lämpötila pinnan päällä oli kuumimmillaan 37 astetta ja vesi 27 asteen tuntumassa. Kunnon talvipakkasiin puku ei ole vielä päässyt, mutta yhdellä syyskauden sukelluksella ilma oli kuutisen astetta pakkasen puolella ja vesi neljän plusasteen tuntumassa. Etelä-Suomessa talvi on vasta alussa, joten kunnon pakkaskeleihin ja jääsukelluksen pariin toivottavasti päästään kevään puolella.
Erityisen mukavaa tämän puvun kanssa sukeltaminen on siksi, että se herättää sukellustapahtumissa positiivisella tavalla huomiota kirkkaan värinsä ja mustekalaprintin ansiosta. Voisi sanoa, että sukeltamiseni on muuttunut jopa aiempaa sosiaalisemmaksi, kun itselleni entuudestaan tuntemattomatkin sukeltajat tulevat tapahtumissa kyselemään puvusta. Selvästi kuvaprintit kuivapuvuissa ovat vielä uusi asia, johon ei ole totuttu. Vajaan sadan sukelluksen jälkeenkin puku on hyvässä kunnossa, ja edelleen se saa pinnan alla sukelluskuvaajia, kaloja ja muita mereneläviä lähestymään sukeltajaa, ilmeisesti kirkkaan värinsä houkuttelemana.
