Neljän kuninkaan vieraana Indonesiassa
Ikoninen Raja Ampat on sukeltajan ja valokuvaajan biounelma. Neljän Kuninkaan saaristo sijaitsee maapallon merien monimuotoisuuskeskuksessa, niin sanotussa korallikolmiossa. Alueella elää noin 1 700 kalalajia ja 600 korallilajia, eniten maailmassa. Kaukana kaikesta, mutta sinne oli silti päästävä!
Minulle valokuvaajana Raja Ampat oli ollut jo pitkään lyhyellä listallani. Monet huippukuvaajat, kuten Alex Mustard, Damir Zurub ja Brooke Pyke, olivat hehkuttaneet paikkaa. Alex oli jopa sanonut, että ”muut reissut maailman huippukohteisiin ovat välipaloja Raja Ampatin matkojen välissä”. Nyt tiimimme (Mikko, Antti, Katri, Päivi ja Pekka) lähti ottamaan selvää, kuinka paljon näissä arvioissa on ”lapinlisää”.
Kauas on pitkä matka
Raja Ampat, “Neljän kuninkaan saaristo” sijaitsee Indonesian itäosassa, rahtusen verran päiväntasaajan eteläpuolella. Saaristoon saavutaan Sorongin lentokentän kautta. Oma lentoreittimme oli Helsinki – Frankfurt – Singapore – Jakarta – Sorong. Neljä lentoa, yöpyminen Singaporessa ja lisäksi kahden tunnin laivamatka Waigoan saarelle. Matka takaisin kotiin kesti lentomyöhästymisineen ovelta ovelle 87 tuntia!
Moitteeton sukelluskeskus
Raja Ampatissa on lukuisia sukelluslomakyliä ja liveaboard-sukellustukialuksia. Sukellusalue on laaja ja jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen saaristoon (Misool). Pohjoisen kohteisiin pääsee sukelluskeskuksista pikaveneellä. Sen sijaan Misoolin alueelle on matkaa noin 150 km, ja se on vain sukellustukialusten tavoitettavissa.
Me valitsimme sukelluslomakylävaihtoehdon ja operaattoriksi viiden tähden PADI-keskuksen nimeltä Dive into Raja Ampat. Lomakylän etuna on se, että huoneet ovat tilavia ja merisairaat pääsevät yöksi kovalle ja kuivalle maalle. Lomakylä on myös hinnaltaan paljon edullisempi kuin sukellustukialus. Pohjoisen lukuisat riutat riittivät hyvin yhdeksän sukelluspäivän ajaksi.
Dive into Raja Ampat osoittautui hyväksi valinnaksi. Majoitus toimi moitteetta. Ravintolan yksinkertainen, kasvispainotteinen ruoka maistui, ja baarissa oli peräti anniskelu! Keskuksen kolme venettä olivat kaksimoottorisia ja sukelluskäyttöön rakennettuja. Toimivia vuokravarusteita oli tarjolla, ja sukelluskeskuksen vetäjä, entinen laivaston sukeltaja Sonly Palit, hyvin ammattitaitoinen. Parasta oli kuitenkin sukellushenkilökunta. Sekä oppaat että venemiehet olivat äärimmäisen avuliaita. Kielitaidossa oli toki isoja puutteita.
Olosuhteet
Sukellusolosuhteet ovat suotuisat läpi vuoden. Ilman lämpötila on 24−31 °C ja vesi tasaiset 28 °C. Paikka sijaitsee päiväntasaajalla, joten hirmumyrskyjä ei ole. Oma käyntimme ajoittui marraskuulle. Tuolloin yhdeksästä päivästä kahdeksan oli tuulettomia, ja välillä meri oli rasvatyyni. Mantarauskujen näkemiseen parhaat kuukaudet ovat joulukuusta maaliskuuhun.
Ensimmäinen sukellus
Vihdoinkin veteen! Into on piukeana, sillä vesi näyttää todella kirkkaalta. Ja onhan se: näkyvyys yli 20 m! Virta alkaa viedä heti. Ei hurjan voimakkaana, mutta silti napakkana.
Laskeudumme rinteeseen ja siitä viistosti alaspäin vajaan kahdenkymmenen metrin syvyyteen. Rinne on kauttaaltaan kovakorallien peittämä. Korallien haalistumista ei näy missään, vaikka El Niño oli alkanut puoli vuotta aiemmin. Ei myöskään muoviroskaa! Ja joka puolella pieniä kaloja. Riuttahai kaukana sinisessä. Ja kilpikonna pohjalla. Vaan missä on partahai, wobbegong, näiden seutujen erikoisuus? Viereinen ryhmä löytää partahain, mutta me emme. Pinnalla on hyvä fiilinki! Olkoonkin, että olen hieman kateellinen muille, jotka olivat nähneet partahain.
Partahaita ei helpolla huomaa
Partahai on seudun erikoisuus. Litteä hai makaa päivällä pohjalla, usein korallikatoksen alla. Hai on erikoisen näköinen viiksiulokkeineen. Sen naamioväritys on erittäin hyvä. Monesti silmä paljastaa vaanivan petoeläimen, kuten skorpionikalan. Partahain pieni silmä kuitenkin sulautuu täydellisesti vartalon väritykseen, ja silmää on vaikea löytää jopa valokuvasta. Partahai vaanii paikallaan saalista ja syöksähtää eteenpäin avaten jättiläiskokoisen suunsa. Se ei häiriinny helposti, mutta suun eteen ei kuitenkaan kannata laittaa esimerkiksi kättä, sillä partahain tiedetään purreen myös sukeltajia. Ja kun se puree, se ei päästä irti! Hai lepää usein samassa paikassa. Sukellusoppaat tuntevat paikat, joten näimme partahaita useilla sukelluksilla.
Sukelluspaikat
Saaristossa on paljon saaria, ja periaatteessa mikä tahansa ranta on hyvä biosukelluspaikka. Meri on matala ja virtaukset kovia. Sukelluksen aluksi opas tähystää pohjaa ja arvioi virtauksen voimakkuutta. Kolme kertaa vaihdoimme sukelluspaikkaa liian kovan virtauksen vuoksi. Silti jokaisella sukelluksella oli vähintään keskikova virta.
Sukelluspaikat olivat loivia tai jyrkkiä rinteitä ja myös vedenalaisia riuttoja keskellä merta. Seinämäsukelluksia emme tehneet. Riutat olivat hyvässä kunnossa, eikä katkenneita koralleja näkynyt. Valtavat hivensarvikorallikentät peittivät laajoja alueita. Erityisesti mieleen jäi sukelluskohde Melissa’s Garden, jossa huippukunnossa olevaa korallikenttää oli hehtaarikaupalla. Lisäksi löytyi valtava kalaparvi ja useita napoleonkaloja.
Pieniä selkärangattomia ja muita öttiäisiä näkyi hiekkapohjaisilla rannoilla. Raja Ampatia ei tunneta öttiäiskohteena, mutta kyllä niitäkin näkyi yösukelluksilla paljon.
Valtava määrä koralleja ja kaloja
Monimuotoisuus ei ole ihan helposti havaittava asia. Vaatii harjaantunutta silmää ja tieteellistä lähestymistapaa huomata lajien suuri lukumäärä. Korallien osalta oma silmäni ei riittänyt siihen. Paljon pöytäkoralleja, paljon hirvensarvikoralleja ja muitakin kovakoralleja joka puolella, mutta lajien lukumäärää oli vaikea arvioida. Gorgonialajeja oli paljon, mikä oli helpommin havaittavissa.
Kalojen lajirikkautta yritin arvioida, ja lajien määrä vaikutti todella isolta. Ilman suurempaa liioittelua jokainen kala vaikutti olevan eri lajia kuin kaikki muut kalat, parvikaloja lukuun ottamatta. Odotin näkeväni paljon kalaparvia, mutta koin lievän pettymyksen. Samoin kävi haiden ja isojen petokalojen kanssa. Molempia näkyi, mutta olin odottanut enemmän. Vaikutti valitettavasti siltä, että korona-aikana kalat olivat päätyneet Sorongin torille, jossa kaloja kyllä riitti!
Sukellusturistien määrä yllätti. Kohteilla oli usein useita veneitä, joista osa oli tullut keskuksista ja osa sukellustukialuksilta. Useimmat alukset olivat indonesialaistyylisiä, puisia moottoripurjehtijoita, ja niitä kellui myös Sorongin satamassa. Yksi niistä, M/S Indo Siren, paloi poroksi ilman henkilövahinkoja matkamme aikana.
Päiväretki Piaynemoon
Pisin retkemme suuntautui Piaynemoon. Kolmen sukelluksen lisäksi kävimme luonnonpuistossa. Hienot portaat johtivat sademetsän läpi korkean saaren huipulle, noin 70 metriä merenpinnan yläpuolelle. Huimat saarimaisemat avautuivat silmiemme eteen, ja alhaalla pinnan alla uiskenteli rauhallisesti riuttahai! Tähän oli hyvä päättää kaikin puolin onnistunut sukellusmatkamme Raja Ampatiin, Neljän kuninkaan saaristoon.
PS. Ai niin, paljonko oli ulkomaisissa ennakkoarvioissa ”lapinlisää”? Omasta mielestäni olihan sitä. Raja Ampat on huippukohde, mutta niin ovat monet muutkin kohteet Aasian korallikolmiossa ja jopa sen ulkopuolellakin. Palau, Papua-Uusi-Guinea, Lembeh, Bunaken, Filippiinit jne. tarjoavat myös huippubiosukelluksia. Eri paikoilla on omat vahvuutensa. Raja Ampatin vahvuus on maailman hienoimmat kovakoralliriutat.
Juttu on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 1/2024.
Tutustu tekijään
Espoolainen sukelluskuvaaja Pekka Tuuri tunnetaan intohimoisena Suomen vesien kuvaajana, mutta pitkän uran varrelle osuu myös useita kuvausreissuja eksoottisiin kohteisiin.
Pekka on menestynyt sukelluskuvakilpailuissa kotimaassa ja ulkomailla; hän mm. voitti Vuoden luontokuva -kilpailun vuosina 2010 ja 2021. Hän on pitänyt useita näyttelyitä, ja kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013.
