Ensimmäistä kertaa avoveteen
Mitä tapahtuu laitesukelluksen peruskurssin ensimmäisellä avovesikerralla? Muutos on melkoinen, kun siirrytään uimahallin kirkkaasta ja lämpimästä vedestä luonnonvesiin. Moni sukeltajaoppilas hieman jännittää tässä vaiheessa, ja se kuuluu toki asiaan. Tutut kouluttajat auttavat kaikessa alkuun, ja harjoitus tekee mestarin.
Tampereen Urheilusukeltajien (TaUrsu) CMAS *Diver eli laitesukelluksen peruskurssi on tullut siihen pisteeseen, että oppilaat pääsevät ensimmäistä kertaa avoveteen. Ilmassa on jännitystä myös aivan kirjaimellisesti, kun kesän ensimmäinen ukonilma kiertää Tampereen Kaukajärveä. Sukeltajaoppilaat pääsevät veteen kukin vuorollaan, ylimääräinen jännitys laukeaa ja lopulta luontoäitikin levittää maiseman ylle kauniin sateenkaaren.
– Tuli fiilis, että tämähän on kuitenkin aika sama kuin altaassa, mutta en vaan näe niin pitkälle. Hieman jännitti siinä kohtaa, kun mentiin syvemmälle enkä nähnyt enää pintaa. Kouluttaja oli kuitenkin koko ajan vierellä ja kyseli käsimerkeillä, että onko kaikki ok. Häntä seuraamalla pysyin sen verran kiireisenä, ettei ehtinyt liikaa miettiä, kertoo ensimmäisen sukelluksen jälkeen Matias Halmetoja, yksi oppilaista.
Hän ei ollut testannut vielä uutta märkäpukua hallissa, joten painoja tuli ensimmäiselle kerralle hieman liikaa.
– Eniten jännitin, että miten tarkenen viisimillisellä märkäpuvulla. Hyvin kuitenkin ainakin vielä näissä syvyyksissä tarkeni, kävimme noin kuudessa metrissä. Hieman kasvoilla alkoi tuntua kylmyys syvemmälle mennessä. Muuten en etukäteen murehtinut mitään, kun kyllä minulla oli luotto, ettei Matti (kouluttaja) veisi meitä mihinkään vaaranpaikkaan, Matias Halmetoja toteaa.
– Minua jännitti oikeastaan vain se, kun märkäpuku ei ole ihan sopiva, että kuinka paljon siellä vettä hölskyy ja tuleeko kylmä. Oletin myös, että tasapainon kanssa on vielä hakemista ja sitä se olikin. Puvun kanssa sen sijaan pärjäsi yllättävän hyvin, kertoo toinen oppilas, Henna Sankala.
Sukellukselle valmistautuminen sujui rennoissa merkeissä. Vaikka uusiakin varusteita tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa, keskittyminen oli kouluttajan ohjeissa ja suorituksen tekemisessä.
– En ollut ennen pitänyt sukelluskenkiä enkä hanskoja, joten ne tulivat ihan uutena. Kaikki meni kuitenkin hyvin, enkä ehtinyt sen kummemmin niitä miettiä. Ehdin pinnan alla katsella hieman ympärillenikin. Paljon näkyi pieniä ahvenia ja rapujen koloja pohjalla, Henna Sankala lisää.
Ensimmäinen sukellus kesti molemmilla suunnitellusti noin 15 minuuttia.
Alkuun tunnustelua
Ensimmäinen kerta on ihan vaan tunnustelua ja totuttelua avoveteen. Oppilaat ovat tavallisesti uimahallissa jo kokeilleet märkäpukua, ja painojen määrä on testattu niihin olosuhteisiin sopivaksi. Avovedessä tulevat kuitenkin mukaan hanskat, tossut ja joskus myös irtohuppu, jotka lisäävät sukeltajan nostetta. Tämän vuoksi painot tarkistetaan ensimmäisellä kerralla kokeilemalla.
– Kirkkaan altaan jälkeen tämä ensimmäinen avovesi on oppilaille mykistävä kokemus. Kyllä he yleensä ovat senkin jälkeen vielä innostuneita, murjaisee TaUrsun koulutusvastaava ja sukelluskouluttaja Matti Kajala.
– Tarkoitus on, että haetaan painotus ja varustus muutenkin kuntoon varsinaisia kurssiharjoitteita varten. Sitten on helpompi lähteä tekemään suorituksia, joita kurssilla on parikymmentä erilaista. Tärkeintä on saada hyvä fiilis pohjalle, että homma jatkuu rauhallisesti eteenpäin, hän lisää.
Ensimmäiset avovedet ovat kouluttajillekin usein jännittäviä siinä mielessä, että jokaisen oppilaan kanssa täytyy tarkastella omaa ohjaamista ja ihmisten välistä dynamiikkaa.
– En ole nähnyt kuitenkaan sellaista tilannetta ikinä, että jonkun jännitys olisi varsinaisesti menoa haitannut. Tarvittaessa tehdään enemmän kokeiluja ja jokaisen kanssa edetään sopivaan tahtiin, jotta kaikki vaaditut suoritukset saadaan tehtyä riittävällä varmuudella, mikä puolestaan edellyttää useampia toistoja, Matti Kajala lisää.
– Kun sukeltamaan lopulta pääsee, niin oppilaat rentoutuvat, eikä sukelluksen jälkeen jännitä enää yhtään. Alkuun kaikki voi tuntua hankalalta, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun vaan sukeltaa useamman kerran, lisää sukelluskouluttaja Waltter Toiva.
Hyvää käytännön harjoitusta
Muistettavaa ja huomioitavaa on avovesisukelluksella paljon. Ensimmäiset kerrat ovat hyvää harjoitusta myös pintaoperointiin. Pukeako sukelluspuku jo autolla vai vasta rannassa, ja missä järjestyksessä tavarat kannattaa kantaa rantaan, jotta energiaa säästyy vielä sukelluksellekin. Samalla tulee todetuksi sekin, mitä tukivarusteita sukelluksessa tarvitaan: kevytpeite varusteiden riisumiseen mukavasti, riittävästi juomista tai vaikka pieni välipala sukelluksen jälkeen.
Ensimmäisten avovesikertojen käytänteet saattavat eri seuroissa hieman vaihdella, mutta pääpiirteet ovat kutakuinkin kaikilla samat. Peruskurssin avovesisukellukset ja niihin liittyvät harjoitteet tehdään helpoissa olosuhteissa, kouluttajilta saa jatkuvasti tukea ja apua. Usein järjestyy myös mahdollisuus tehdä lisää kokeiluja ennen varsinaisia kurssisuorituksia. Kurssisuoritukset ovat veden alla tai pinnan tuntumassa suoritettavia lyhyitä tehtäviä, joita on jo harjoiteltu uimahallissa.
Avovesiharjoituksia ovat muun muassa:
- maskin riisuminen, takaisin laittaminen ja tyhjennys vedestä
- annostimen pudottaminen ja sen etsiminen takaisin suuhun
- parin annostimesta hengittäminen ja pintaan nousu yhdessä
- kompassin käyttö veden alla
- nosteenhallinta
