Syvemmälle paineentasaukseen
Paineentasaus on pieni, sukelluksen mahdollistava rutiinitoimenpide, joka kaikkien sukeltajien lajista riippumatta tulee hallita. Tekniikoita on lukuisia, ja niitä olisikin hyvä opetella eri tarkoituksiin useampia. Mitä paineentasauksessa oikeastaan tapahtuu ja miksi painetta tasataan?
Yleisin sukelluksessa tapahtuva vaurio on välikorvan tai tärykalvon painevaurio. Vaurioita ennaltaehkäistään riittävällä ja oikeanlaisella paineentasauksella. Se, mikä menetelmä sopii itselle, riippuu harrastettavasta sukelluslajista mutta myös korvatorven, välikorvan ja nenänielun lihaksiston hallinnasta ja rakenteesta.
On järkevää opetella useampia eri menetelmiä. Nenänielun ja välikorvan alueen anatomian tiedostaminen usein auttaa paineentasauksen ja sen eri tekniikoiden harjoittelussa. Sinnikkäästi harjoittelemalla oppii uusia taitoja, jotka alkuun voivat tuntua vaikeiltakin. Tärkeintä on oppia tekniikka, joka vie vähiten energiaa ja vaivaa.
Miksi painetta tasataan?
Sukeltaessa välikorvassa oleva ilma ”kutistuu”, kun paine ympärillä kasvaa. Välikorvaan tarvitaan siis lisää ilmaa korvatorven kautta. Tämä noin kolme senttiä pitkä, limakalvopäällysteinen tuubi on kaikkein ratkaisevin osa paineentasausta. Jos paineentasaus ei onnistu, on syynä se, ettei sukeltaja syystä tai toisesta saa painettua korvatorven läpi ilmaa.
Korvatorvi tulee välikorvaan tärykalvon juurelta. Aivan korvatorven vieressä sijaitsee pieni lihas, joka kiinnittyy nenänielun seutuun. Tämän lihaksen hallinnassa voi olla hankaluutta. Korvatorvea suojaa rustoputki. Mitä ahtaampi rustorakenne, sen vaikeampi on saada painettua ilmaa nenänielusta välikorvaan.
Usein vaikeus tasata painetta johtuu siitä, ettei paineentasaustekniikka ole hallussa. Myös satunnainen tukkoisuus (flunssa, allergia) voi estää ilman liikkumisen vapaasti.
Aloita jo pinnalla
Perusidea paineentasauksessa on: riittävän usein, riittävällä voimalla ja riittävän nopeasti. Paineentasaus on hyvä aloittaa jo pinnalla, jotta korva ehtii tottua eikä laskeutuessa synny liian isoa paine-eroa. Kaikissa lajeissa voi paineentasauksen aloittaa jo pinnalla, mutta se on tärkeää varsinkin vapaasukelluksessa, jossa laskeutuminen syvälle on nopeaa ja tehdään pää edellä.
Laitesukelluksessa laskeutuminen tapahtuu vaaka-asennossa hitaasti. On silti parempi tasata painetta mahdollisimman usein. Näin ei myöskään päädy liian syvälle ilman paineentasausta, missä se ei välttämättä enää onnistu lainkaan.
Älä pelkää tasata painetta
Useissa sukelluskoulutusaineistoissa varoitetaan tekemästä paineentasausta liian kovaa. Tämä on toki totta, mutta ei sitä myöskään saa tehdä liian hitaasti ja varovasti. Turhan heppoisesti tekemällä paineentasaus ei kunnolla onnistu.
Jotkut sukeltajat saattavat hieman kammoksua paineentasauksen tunnetta korvassa. Paineentasausta ei tarvitse pelätä, ja itselle sopivaa tekniikkaa pitää harjoitella joskus jopa kuukausia. Ei siis kannata luovuttaa, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu. Sopivin tekniikka löytyy itseä kuunnellen.
Millä voimalla paineentasaus kuuluu tehdä?
Sopivan voimakkuuden riittävään paineentasaukseen voi testata kuvaharjoittelemalla. Sukeltavan korvalääkärin ja sukelluskouluttajan, Edmond Kayn, kehittämässä palpointimenetelmässä pidetään sieraimet toisella kädellä suljettuna ja vapaalla kädellä kokeillaan nenän sivuilta, aivan sierainten yläpuolelta olevasta pehmeästä kohdasta, liikkuuko se.
Jos tämä pehmeä kohta selkeästi kohoilee painetta tasatessa, on paine sopiva, mutta jos kohoilua ei juurikaan tunnu, ei painetta käytetä riittävästi ja täten myöskään sukeltaessa se ei riitä välikorvan paineentasaukseen.
Palpointi on hyvä apu paineentasauksen harjoitteluun, ja sitä voivat kouluttajatkin hyödyntää paineentasausta opettaessa.
Käteviä vinkkejä
Otoskoopin voi ostaa noin 20 eurolla Amazonista. Laitteella pystyy katsomaan korvaan ja näkemään tärykalvolle asti. Otoskooppi on näppärä apu silloin, kun esimerkiksi sukellusleirin tai -kisojen yhteydessä sukeltajalla alkaa esiintyä korvaoireita, kuten paineentasausongelmia, kipua tai narinaa korvassa. Painevaurion erottaa korvasta tummina, verenpurkaumaa muistuttavina kohtina selvästi. Terveessä korvassa limakalvo on tasaisen värinen kauttaaltaan.
Muita apuvälineitä ja vinkkejä onnistuneeseen paineentasaukseen ovat Jaakko Pasasen aikoinaan kehittämä Libresub-miniklippi, jota käytetään yhdessä maskin kanssa. Klippi ja maski yhdessä tuplaavat vastapainevaikutuksen. Myös uppopalloilijoiden suosimat, kireämmät maskit voivat helpottaa paineentasausta.
Paineentasaustekniikoita
Erilaisia menetelmiä ja näiden variaatioita on kymmeniä. Tässä on listattu muutamia.
Valsalva = Puhallus nenään sieraimet suljettuina. Helppo tapa, mutta sitä ei saa tehdä liian hitaasti.
Frenzel = Kurkunpää suljetaan ja paine luodaan nostamalla kielen takaosaa ylöspäin.
Toynbee = Nielaisu sieraimet suljettuina.
Edmond = Korvatorven aukeamista edistetään leuan ja pään liikkeillä. Yhdistetään usein Valsalvan tai Frenzelin menetelmiin.
BTV = Supistetaan pehmeän kitalaen / yläkurkun lihaksia pitäen korvatorvi auki. Samalla tehdään haukotteluliikettä tai ikään kuin puhaltaisi suulla savurenkaita.
Noel Roydhouse = Nosta / kallistele kitalakea samalla, kun jännität kielen lihaksia. Samalla haukottelu, kielen työntäminen tai savurenkaiden puhallusliike.
Lowryn tekniikka = Paineistus ja nielaisu, yhdistä Valsalva ja Toynbee -menetelmät
Suuntäyttö = Tekniikkaa käytetään vapaasukelluksessa. Ilma lukitaan ylähengitysteihin sulkemalla kurkunkansi. Koko vapaapudotuksen ajan kurkunkansi pidetään suljettuna ja paine tasataan suuhun varastoidulla ilmalla käyttäen esimerkiksi Frenzelin menetelmää. Kurkunkannen hallinta voi olla haastava opetella suuntäytön jälkeen, mutta se on mahdollista harjoittelemalla.
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 2/2023.
Lähteet:
Laitesukelluksen peruskurssi
Katso palpointiohje kohdasta 22:06. Kayn tallenteella näkyy myös painevaurioinen sukeltajan korva.
