Vapaasukeltajista Vapepa-sukeltajia
Sukellusseura Biosukeltajat ry on vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneiden sukeltajien aktiivinen porukka. Tuusulassa toukokuussa 2024 järjestetylle Vapepa-sukeltajakurssille lähti seurastamme neljä innokasta vapaasukeltajaa.
Kurssiin kuului teoriaosuus etukäteen opiskeltuna Sukeltajaliiton Dyykki-oppimisympäristössä sekä ensimmäisen päivän teorialuennot ja -koe. Olin itse huomannut kurssin vasta viime hetkellä, enkä ollut aikaisemmin perehtynyt Vapepan toimintaan sen syvällisemmin. Teoriaa opiskellessa minulle selkeni, että kurssissa todella on kyse kadonneiden etsinnästä veden alta.
Toisena kurssipäivänä kuivaharjoittelimme ulkona köysimerkkejä ja niiden avulla sokkona suunnistamista sekä pääsimme veteen tekemään etsintäharjoituksia. Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli laajempi yhteistoimintaharjoitus, jossa pääsimme simuloimaan oikeaa etsintätilannetta.
Käsikopelolla nollanäkyvyydessä
Maitokahvin värisessä Tuusulanjärvessä sukeltaminen oli minulle uusi kokemus. Köysi kiinni, uinti pintahenkilön ohjeistamaan paikkaan ja pinnan alle. Ensimmäiset pari metriä vedessä kajasti punertavan ruskea, nopeasti himmenevä valo, ja laskeuduin täyteen pimeyteen. Huomasin pohjan vasta osuessani siihen, ja tässä vaiheessa ei ollut merkitystä, olivatko silmät auki vai kiinni, sillä näkyvyys oli nolla. En nähnyt tietokonettanikaan edes maskiin kiinni painamalla, ja lampusta oli lähinnä haittaa.
Tunsin pinta-avustajan köysimerkit ja lähdin suorittamaan etsintäharjoitusta yhdessä sovitun suunnitelman mukaisesti. Toisella kädellä pidin kiinni köydestä, toisella tunnustelin pohjaa. Löysin paljon simpukoita, jonkin verran roskaa, yhden uppotukin ja kiviä. Minulla oli rauhallinen ja hyvä olo, kommunikointi pinta-avustajan kanssa tuntui turvalliselta ja nautin erilaisesta sukelluksesta. Pinta-avustajan köysimerkistä nousin ylös ja pystyin tarkistamaan maksimisyvyyden: vain alle viisi metriä.
Erilainen kokemus
Vaikka tutkimussukeltajalle köyden kanssa sukeltaminen ja pinta-avustajana toimiminen eli naruttaminen onkin tuttua, vedenalaiset etsintäharjoitukset Vapepa-sukeltajana olivat hyvin erilaisia. Köysimerkkejä oli enemmän, sillä etsintä oli pystyttävä suorittamaan sokkona. Pinta-avustajan tehtävä oli ohjata sukeltajaa ja varmistaa, että koko etsittävä alue on käyty läpi.
Osa meistä oli työskennellyt ennenkin nollanäkyvyydessä esimerkiksi Aurajoen simpukoiden parissa, mutta lähinnä kasvillisuuskartoituksia tehneelle olosuhteet olivat erikoiset. Juttelimme jälkikäteen kokemuksistamme ja purimme harjoituksia yhdessä, ja kaikki neljä koimme kurssin erittäin motivoivaksi ja mielenkiintoiseksi. Uskon, että opituista asioista on hyötyä tulevaisuudessa niin Vapepa-tehtävissä kuin niiden ulkopuolellakin.
Kiinnostaako Vapepa-sukellus? Lue aiheesta lisää Sukeltajaliiton sivuilta. Voit myös ottaa yhteyttä Sukeltajaliiton Vapepa-valiokuntaan.
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 3/2024.
