Virtavesissä sukeltamisen hyvät käytännöt
Sukeltaminen virtaavissa sisävesissä, kuten joissa ja salmissa, vaatii monenlaisia taitoja. Virtaavien vesien sukelluskoulutus keskittyy koulutusjärjestöillä lähinnä merellä sukeltamiseen, ja jokiympäristöt ovat niin monimuotoisia, että yhtenäisen kansainvälisen ohjeistuksen laatiminen ei ole ollut järkevää. Sukeltajaliitto on luonut ohjeistuksen sisämaan virtavesissä sukeltamiseen Suomen olosuhteissa.
Virtavesien erityispiirteitä
- Virran voimakkuus saattaa muuttua joen leveyden tai pohjan muotojen takia. Voimakkuus saattaa myös vaihdella eri osissa virtaa.
- Pohjan savi silttaa kuten seisovassa vedessäkin, mutta virta kuljettaa siltin mukanaan.
- Veden lämpötila on tasainen pinnalta pohjaan. Seisovan veden kerrostumia ei juurikaan ole. Sama pätee leväkukintoihin: kukintopartikkelit ovat koko virran alueella ilman suurempia kerrostumia tai kasaantumia.
- Talvella virtaava vesi voi mennä pakkasen puolelle -2 asteeseen, vaikka siinä ei ole jääkantta. Tämä luo pohjaan mahdollisuuden jäähyytymille, jotka kulkevat virran mukana.
- Joen kapeikossa ja matalikon kohdalla vesi virtaa nopeammin kuin olevassa syvennyksessä virta voi olla huomattavasti voimakkaampi kuin sen reunamilla.
- Virtavesissä syntyy esimerkiksi koskipaikkoihin, siltapilareiden, suurten kivien, saarien ja niemenkärkien taakse sekä jokien lahtiin pysyviä pyörteitä eli akanvirtoja. Akanvirta virtaa joskus päävirtaan nähden päinvastaiseen suuntaan pitkiäkin matkoja. Akanvirrassa virtaus on pieni, joten ne ovat hyviä veteen meno- ja vedestä nousupaikkoja.
- Virta kuljettaa mukanaan maa-ainesta ja esineitä. Tällä on vaikutusta näkyvyyteen, ja esineisiin voi törmätä.
- Veden korkeuteen vaikuttavat mm. sulamisvedet, sateet, vuodenaika, mahdollisesti ylävirralla tehtävät juoksutukset jne. Virtauksen voimakkuudesta voi etsiä tietoa mm. vesi.fifi -palvelusta.
Kuva: Tero Jokinen
Turvallisuussuunnittelu
Sukellusten ja sukellustapahtumien suunnittelu perustuu yleisiin turvaohjeisiin, kuten Laitesukelluksen turvaohje (Sukeltajaliitto) tai Tutkimussukelluksen turvaohjeet (STOY). Lisäksi on huomioitava virtaavien vesien erityispiirteet, ja tilannekohtainen riskiarvio onkin avainasemassa. Riskejä arvioitaessa huomioi:
- veden korkeus ja virtauksen voimakkuus
- rakenteet tai muut esteet, kuten puunrungot, uppotukit, kivet, siirtolohkareet jne.
- pohjan laatu, näkyvyys, veden sameus, pimeys
- onko tarkoitus sukeltaa myötä- vai vastavirtaan? Vai joen poikki vastarannalle?
- nousupaikkojen tarkistaminen, varanousupaikat hätätilanteiden varalle
- virtaa vastaan sukellettaessa normaalia suurempi fyysinen rasitus ja kaasunkulutus
- virtaus kylmentää: sukeltajan lämpötalouden hallinta, laitteiden jäätymisriski
- sukellusryhmän koko, kokoonpano ja työnjako sekä kokemus vastaavista olosuhteista
- pariköysi: onko turvallista vai lisääkö takertumisen riskiä?
- suuntavaiston säilyttäminen: onko kompassin käyttö mahdollista vai häiritsevätkö mahdolliset rakenteet?
- jääpeite: osittainenkin jääpeite voi olla riski, jos virtaus voi kuljettaa jään alle.
- käytetäänkö merkinantoköyttä ja/tai pintapuhelinta? Onko sukeltajilla ja pinta-avustajilla riittävä osaaminen merkinantoköyden käyttöön?
Kuva: Tero Jokinen
Käytännön toimintavinkkejä
Virtasukellus vaatii kokemusta, joten sukella ensin kokeneempien kanssa. Kohteeseen tutustutaan mahdollisimman tarkasti etukäteen.
Myötä- vai sivuvirta
Virran voimakkuus vaihtelee matkan varrella. Sukeltajien on syytä olla samalla syvyydellä varsinkin nopeasti virtaavassa kohdassa myötävirtaan sukellettaessa. Sukeltajat saattavat liikkua myötävirtaan kilometrejäkin. Tällöin pyritään pysymään irti pohjasta päävirrassa.
Sivusuunnassa virtaan nähden liikutaan pohjaa myöten käsillä. Hyödynnä pohjan kiviä, tukkeja tms. Pehmeällä pohjalla apuna voi olla esim. kahvallinen harjateräs, ruuvimeisseli tms. Pohjan muodot myös suojaavat virtaukselta. Näin voidaan liikkua rauhallisesti ja tarvittaessa pysähtyä, millä on vaikutusta myös kaasunkulutukseen.
Vastavirta
Vastavirtaan sukelletaan samaan tyyliin kuin sivuvirrassa. Hyödynnä vähiten virtaavia kohtia ja akanvirtoja. Vastavirrassa keho pysyy lämpimänä ja pohjan näkee paremmin. Virtaa vastaan ei kannata kamppailla, ja jos virta alkaa viedä tahattomasti, pyritään virran suuntaan alaviistoon poikittain poispäin kovimmasta virrasta.
Jos pohjan muodot ovat sopivat, voimakas virtaus voi tuoda sukeltajaa nopeastikin kohti pintaa. Ylipainottaminen (noin 2−4 kiloa olosuhteista riippuen) voi helpottaa paikallaan pysymistä. Silloin puvussa voi pitää enemmän kaasua, joten pysyy paremmin lämpimänä.
Kun ponnistellaan, kaasunkulutus nousee ja työ on raskaampaa. Typpikertymä kasvaa, mikä aiheuttaa pidennetyn turvapysähdyksen tarvetta. Kylmyys ja virtaava vesi jäähdyttävät sekä sukeltajaa että laitetta. Hengitys onkin pyrittävä pitämään mahdollisimman rauhallisena. Vältä sisäänhengitystä ja liivin/puvun täyttöä samaan aikaan. Kovassa virrassa jopa katse vastavirtaan voi saada laitteen puhaltamaan, jos virtaava vesi painaa annostimen pakkosyöttönappia.
Törmäysriski
Voimakkaassa virrassa sukeltaja voi törmätä esteeseen. Myös kiinnijäämisen riski kasvaa. Varsinkin rakennettu alue saattaa sisältää ulokkeita, joihin voi tarttua. Myös pohjassa oleviin tukkeihin ja puunrunkoihin yms. voi takertua. Viillot ja pistot käsineisiin ruostuneista metalleista, kuten vaijerit, koukut, pultit yms., ovat mahdollisia. Myös vedenpintaa tulee tarkkailla ajelehtivien esineiden varalta.
Kuva: Tero Jokinen
Suunnat
Suuntavaisto voi hämärtyä, kun virran suunta vaihtelee. Kompassiin ei voi aina luottaa, koska varsinkin rakennetuilla alueilla voi olla häiriöitä tai rautaa. Ohjausköyttä voi käyttää paikassa, jonne sen asentaminen on mahdollista ja järkevää − virta voi kuitenkin viedä sekä sukeltajaa että köyttä sivuun. Pariköyden käyttäminen ei välttämättä ole turvallista kiinnijäämisriskin takia.
Ryhmän toiminta
Sukellusryhmän koko ja kokoonpano on suunniteltava olosuhteisiin ja sukeltajien osaamiseen sopivaksi. Ryhmän sopiva koko on 2−3 henkeä. Sukeltajien on tarkkailtava toisiaan jatkuvasti. On tärkeää sopia ennalta toimintatavat tilanteeseen, jossa on jouduttu erilleen. Suora pintaan nousu ei välttämättä ole mahdollista, ja virta vie myös pinnalla. Ryhmä voi etukäteen sopia, kummalle puolelle jokea pintaudutaan odottamaan paria. Kompassisuunnat rantaan on syytä katsoa aina etukäteen.
Myös roolitus on tärkeää. Jos ensimmäisenä sukeltava huomaa takana tulevan kadonneen näkökentästä, hän pysähtyy heti ja jää odottamaan hetkeksi. Takana olleen puolestaan kannattaa jatkaa virran mukana ainakin hetken aikaa. Molempien hyvä antaa rauhallista “laidasta laitaan” -merkkiä valolla. Jos paria ei näy, mennään ennalta sovitun rannan suuntaan.
Tämä artikkeli on tiivistelmä. Koko ohjeeseen voi tutustua Sukeltajaliiton nettisivuilla.
Juttu on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 3/2024.
