Sukeltaja ja kylmä ‒ EUBS-konferenssin 2025 antia
Kylmä vesi on pohjoisten sukeltajien arkipäivää, ja sen vaikutukset elimistöön ovat moninaisia. Syyskuussa Helsingissä pidetyssä sukelluslääketieteen konferenssissa pureuduttiin muun muassa siihen, miten kylmä muuttaa verenkiertoa, lisää hypotermian riskiä ja vaikuttaa sukeltajantaudin riskiin. Näiden ilmiöiden tunteminen ei ole vain tutkimuksellisesti kiinnostavaa, vaan se on käytännön turvallisuutta jokaiselle, joka sukeltaa viileissä vesissä. Kokosimme konferenssin runsaasta tarjonnasta lukijoille kylmän veden tietopaketin.
Kylmän veden vaikutukset sukeltajaan
Konferenssissa tuli esiin useita tutkimuksia ja näkemyksiä siitä, miten kylmä lisää sukeltajan riskejä. Nämä riskit voivat toteutuessaan johtaa sukeltajantautiin, sydän- ja verenkiertoperäisiin ongelmiin sekä hypotermiaan.
On tärkeää huomioida, että lääketieteellisestä näkökulmasta kylmäksi katsotaan kaikki alle 15 astetta oleva vesi (Tipton et al 1991). Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Richard Lundell kertoi ADALS (Advanced Diving Accident Life Support) -sukellusonnettomuuksien ensihoitokurssin yhteydessä, että suuri osa kylmään liittyvistä riskeistä nousee merkittävästi veden ollessa 10‒15 astetta. Suomessa sukeltaville tämä tarkoittaa lähes kaikkia vuodenaikoja, vaikka se ei siltä aina tuntuisikaan.
Kehon luonnollinen reaktio kylmälle on toisaalta havaittavissa ja toisaalta piilossa tapahtuvaa. Näkymättömiin jää esimerkiksi verisuonten supistuminen, joka nostaa verenpainetta eli rasittaa verenkiertoelimistöä. Kylmä myös aktivoi hermostoa ja voi muuttaa sydämen lyöntitiheyttä. Näkyvinä muutoksina sukeltaja saattaa huomata hengityksen tihentymistä, sormien ja lihasten kankeutta sekä kehon värinää, kun se yrittää lämmittää itseään lihaksia täristämällä.
Sukellusturvallisuuden näkökulmasta kylmyys vaikuttaa suorituskykyyn ja tarkkaavaisuuteen ja lisää kognitiivista kuormitusta eli tekee asioiden jäsentämisestä ja järkeilystä vaikeampaa.
Kylmyyden ja hypotermian riskitekijät sukellustilanteessa liittyvät pitkiin sukellusaikoihin sekä puutteelliseen kylmältä suojautumiseen ja suunnitteluun niin pinnalla kuin pinnan allakin.
Verenkierto ja kylmä
Verenkierron ja kylmän vaikutuksella on tärkeä yhteys moneen sukeltajalle tärkeään asiaan. Suomalainen tutkimusryhmä (Tuominen, Tuohinen, Lundell, Räisänen-Sokolowski ja Wuorimaa) on keskittynyt nimenomaan tähän aiheeseen, ja konferenssin aikana ryhmän tutkimuksiin ja niiden tuloksiin viitattiin useamman kerran.
Kylmä aiheuttaa muutoksia verenkiertoon supistamalla etenkin ääreisosien, kuten sormien ja varpaiden pintaverisuonia, jolloin verenkierto keskittyy keskeisimpiin osiin kehoa. Näin toimimalla elimistö vaalii tärkeämpiä elimiä, kuten sydäntä, kylmyydeltä.
Sukeltajan riskejä lisäävät mekanismit liittyvät siihen, että verenkierto vastaa kehon ravinteiden ja hermoston välittäjäaineiden kuljetuksesta sekä hengitettävien kaasujen vaihdosta. Sukeltajalle tämä tarkoittaa sitä, että hengitettävien inerttien kaasujen, kuten typen ja heliumin, poistuminen ja kuplien muodostuminen on sidoksissa verenkierron tehokkuuteen. Tyypillisesti sukeltajalla on lämmin sukelluksen alussa ja verenkierto kunnossa elimistön kaikilla alueilla, jolloin inerttiä kaasua imeytyy hyvin kudoksiin. Sukeltajan vähitellen jäähtyessä kylmä alkaa supistaa verisuonia ja verenkierto kudoksissa vähenee. Sukelluksen lopussa kaasujen poistuminen onkin heikompaa huonomman verenkierron vuoksi ja sukeltajantaudin riski kasvaa merkittävästi.
Nestehukka on riski
Ensihoitolääkäri Laura Tuominen tekee parhaillaan väitöskirjaa sukelluslääketieteen alalta. Tuominen toteaa, että riittävä nesteytys on sukeltajalle tärkeää ulkona olevasta lämpötilasta riippumatta. Sukeltaessa ympäröivä paine suurenee syvyyden kasvaessa. Paine saa aikaan moninaisten mekanismien kautta lisääntynyttä virtsaneritystä altistaen sukeltajan nestehukalle. Kylmä vesi vielä lisää tätä vaikutusta, ja nestehukan riski entisestään suurenee. Sukeltaja voi menettää tunnin sukelluksella jopa yli 2 kg painostaan. Kun nestettä poistuu elimistöstä, johtaa se myös liian vähäiseen nestemäärään verisuonistossa, joka puolestaan heikentää sukelluksessa imeytyvien kaasujen poistumista kehosta altistaen sukeltajantaudille. Nestehukkaa pidetään yhtenä tärkeimmistä riskitekijöistä sukeltajantaudille.
Sukeltajat osaavatkin hyvin kiinnittää huomiota nesteytykseen nauttimalla nestettä runsaammin ennen ja jälkeen sukelluksen. Ihanteellisinta olisi aloittaa nesteytys jo vähintään edellisenä päivänä. Pidemmille sukelluksille valmistauduttaessa suositellaan nesteyttämään isotonisilla nesteillä (esim. urheilujuomat) noin 500 ml / tunti ennen sukellusta, Tuominen ohjeistaa.
Huomiokyky ja kylmä
Kylmän vaikutusta kognitioon eli tiedon havainnointi- ja jäsentelykykyyn sekä päätöksentekokykyyn on tutkittu erityisesti sotilas- ja sukelluslääketieteen alalla. ADALS-kurssin aikana Richard Lundell havainnollisti, kuinka kylmyys voi johtaa hitaampaan päätöksentekokykyyn ja reagointiin ja lopulta virheisiin. Ensireaktio kylmään veteen mennessä on voimakas hengityksen kiihtyminen ja sykkeen ja verenpaineen nousu. Tämä reaktio voi hetkellisesti lisätä valppautta ja reaktiivisuutta, mutta samalla vähentää hienomotoriikkaa ja keskittymistä.
Sukelluksen aikana keho viilentyy lisää muun muassa hikoilun ja ympäröivän kylmän veden vuoksi. Sukeltajan reaktioaika hidastuu aivojen verenkierron hidastumisen myötä, ja samalla heikkenee tiedonkäsittelykyky siitäkin huolimatta, että sukeltaja olisi kokenut sukeltamaan kylmässä vedessä. Eri ihmisten kylmänsietokyky vaihtelee yksilöittäin. Yleisesti Lundell muistuttaa, että ihon suojaaminen kylmältä on tärkeää, koska vesi johtaa lämpöä huomattavasti paremmin kuin ilma ‒ kylmässä erityisesti, mutta myös trooppisissa sukelluskohteissa.
Käytännön ohjeita kylmässä sukeltavalle
Pollockin luento sisälsi monia käytännön huomioita ja vinkkejä varusteisiin ja lämpötilan hallintaan sukelluksella. Pollock korostaa ajattelutapaa, jonka mukaan varusteet tulee ensisijaisesti valita turvallisuus edellä ja siten, että ne sopivat sukelluksen kaikkein kylmimpiin olosuhteisiin. Suomen vesistöissä on kesäisin hyvin voimakas lämpötilan harppauskerros, jolloin pinnalla vesi voi olla 18 asteista ja pohjalla 4 astetta. Näin ollen sukeltajan pukeutumisen ja varusteiden tulisi soveltua neliasteiseen veteen.
Useat paksut vaatekerrokset tekevät sukeltajasta kömpelön: vähän kuin ikääntyisi välittömästi 20‒30 vuotta. Tämä ei ole mairittelevaa, mutta kylmyyden vuoksi sukeltajan on tehtävä valinta liikkuvuuden tai kylmyyden aiheuttamien riskien väliltä. Pollockin mukaan varusteiden sopivuus olosuhteisiin tuo mukanaan mukavuutta, eikä niin päin, että varusteiden mukavuus päällä tarkoittaisi välttämättä sopivuutta olosuhteisiin.
Toinen Pollockin luennon aihe koski lämpötilan hallintaa sukelluksella. Liittyen kylmän aiheuttamaan sukeltajantaudin riskiin, tutkimusten mukaan paras tapa on mennä veteen hieman viileänä ja nousta ylös lämpimänä. Vedenalainen habitaatti ja riittävän lämmin pukeutuminen ovat matalariskinen tapa lämmittää kehoa. Sähkölämmitteisillä varusteilla kehoa voi lämmittää aktiivisesti, mutta niissä on riskinä vikaantuminen kesken sukelluksen.
Kylmän vaikutusten ymmärtäminen on oleellista sukellusturvallisuudelle. Kylmä ei ole vain epämukava tunne vedessä, vaan tekijä, joka muuttaa elimistön toimintaa monella tasolla ja voi lisätä sukeltajan riskejä monella tavalla. Kun ymmärrämme kylmyyden vaikutukset verenkiertoon, ajatteluun ja kehon lämpötasapainoon, osaamme varautua paremmin ja tehdä turvallisempia päätöksiä. Oikeanlaiset varusteet, tarkka suunnittelu ja omien rajojen tunnistaminen ovat avaimet siihen, että kylmästä vedestä voi nauttia turvallisesti.
Sukellus- ja ylipainelääketieteen konferenssi ammattilaisille
Helsingissä 2.‒6.9.2025 pidetty sukellus- ja ylipainelääketieteen konferenssi oli Europen Underwater and Baromedical Societyn eli EUBSin 49. vuotuinen alan ammattilaisille suunnattu tapahtuma, johon kokoontui noin 300 ihmistä ympäri maailmaa. Tapahtuman järjesti Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys, joka juhlisti samalla 50-vuotista historiaansa.
Sukellus- ja ylipainelääketiede tuo sukeltajalle tärkeää tietoa paineistetun ympäristön vaikutuksista ihmisessä tapahtuviin fysiologisiin muutoksiin ja siten riskien ymmärtämiseen ja välttämiseen. Näillä on erityisesti merkitystä sukellettaessa olosuhteissa, jotka ovat itsessään vaativat, kuten kylmyys ja pimeys tai syvät ja tekniset sukellukset.
Konferenssiviikon käynnisti kahden päivän intensiivinen lääketieteen ja ensihoidon ammattilaisille suunnattu ADALS (Advanced Diving Accident Life Support) -kurssi eli sukellusonnettomuuksien ensihoitokurssi. Muut konferenssipäivät keskittyivät eriaiheisiin luentoihin, tutkimustulosten ja -aiheiden esittelyyn ja niistä heränneisiin kysymyksiin sekä verkostoitumiseen. Konferenssisali oli täynnä ja aulatilat oli varattu vapaalle keskustelulle sekä ylipainehoitoon liittyvän kaluston esittelijöille.
Ammattilaisten konferenssin päätyttyä lauantai-iltapäivä oli varattu kaikille sukelluksesta kiinnostuneille. Divers Alert Networkin organisoimassa DAN Divers Day -tilaisuudessa kansainväliset ja suomalaiset tutkijat sekä tekniikka- ja tutkimussukeltajat jakoivat tutkimustietoa ja havaintojaan.
Lisätietoa
Tutkimus Tipton et al 1991:
Suomalaisen tutkimusryhmän julkaisu kylmässä vedessä sukeltamisesta:
