Siirry sisältöön

Vedenalaisen maailman erikoislehti

Valkeakoskella voi nähdä entisaikojen raskassukeltajan

Valkeakosken uimahallin aulassa kävijän vastaanottaa vaikuttava hahmo, Iisakki nimeltään. Lasivitriiniin on koottu näytteille 1900-luvun alun raskassukeltajan varustus. Puvulla on sukellettu todennäköisesti Valkeakosken kanavan rakennus- ja korjaustöissä. Puku tykötarpeineen odotti varastossa 47 vuotta ennen pääsyä yleisön eteen.

Teksti
Kristiina Karila
Kuvat
Tommi Innala

Projektin takana on Peter Gorschelnik seuratovereineen Valkeakosken Urheilusukeltajat ry:stä. Hän kuuli, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n rakennusosaston ylijäämävarastossa olisi sukellusvarusteita ja päätti ottaa ne hoiviinsa.

− Varusteet olivat minulla varastossa 70-luvulta lähtien, ja mietin, miten ne saataisiin esille, hän kertoo.

Seuran yhteisvoimin kerättiin muutakin entisajan työsukeltajan välineistöä, kuten mm. pumppu, jolla pumpattiin ilmaan sukeltajan kypärään, sukelluslamppu ja puhelinlaitteisto, jolla sukeltaja piti yhteyttä pinnalle. Näistä koottiin uimahallin vitriiniin lähes täydellinen raskassukeltaja, lempinimeltään Iisakki.

− Projekti kesti aika pitkään, sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, siitä nimi, kertoo Gorschelnik.

Peter Gorschelnik asettelee raskassukeltajan varustusta näytteille. Historialliseen tunnelmaan sopivan vitriinin on nikkaroinut tuttu puuseppä lahjoituksena saadusta puutavarasta.

Iisakilta puuttuu täydellisestä varustuksesta vain puukko, ja rinta- ja selkäpaino on kiinnitetty ketjuilla nahkahihnojen sijaan.

− Kiinnityshihnat olivat nahkaa, jotta hätätilanteessa ne voisi vetää puukolla poikki. Vitriiniin oli turvallisuussyistä parempi laittaa ketjut, hän toteaa.

Raskassukeltajan varustusta ei syyttä sanota raskaaksi. Kypärä ja haarniska painavat noin 20 kg, kengät, jotka pitivät sukeltajan pohjassa 15 kg ja rinta- ja selkäpainot 25 kg. Ilmaletkua on varustuksessa 32 metriä, ja Gorschelnikin mukaan sillä maksimityöskentelysyvyys oli noin 25 metriä.

Iisakin yllä oleva Siebe-Gormanin puku on yksi neljästä käytetystä, jotka päätyivät varastoon. Tämä puku oli sopivasti työtehtävissä kulunut ja pääsi vitriiniin. Perimätiedon mukaan sillä olisi sukellettu vielä vuoden -63 paikkeilla. Lisäksi kaksi täysin käyttämätöntä pukua on esillä Lohjan Ojamolla sukellushistorian keskus Casquessa.

Kun nykyään työsukellukselle riittää yksi pinta-avustaja, tarvittiin ennen 4−5 hengen porukka. Pelkästään ilman pumppaamiseen sukeltajalle tarvittiin kaksi ihmistä. Myös varusteiden pukeminen sukeltajan ylle vaati useammat kädet. Kuvassa neljän sukeltajan työporukka Myllysaaren edustalla Valkeakoskella.
Kuva: UPM keskusarkisto/Maakunta-arkisto

Gorschelnikin mukaan uimahallissa ollaan tyytyväisiä kävijät vastaanottavaan Iisakkiin. Sitä tullaan katsomaan, ja samalla joku saattaa jäädä uimaankin. Iisakki on esillä uimahallissa pysyvästi. Käy tapaamassa entisaikojen raskassukeltajaa, kun liikut seudulla!

Lähde: Petri Markkanen, Ei enää pimeässä, aamulehti.fi 6.10.2024(siirryt toiseen palveluun) (juttu vain tilaajille)

Tutustu seuraan

Valkeakosken Urheilusukeltajat ry on perustettu vuonna 1975. Seurassa voi harrastaa laitesukellusta ja uppopalloa. Seura järjestää jäsenilleen säännöllisesti koulutusta, retkiä ja reissuja kohteille. Talviaikaan harjoitellaan Valkeakosken uimahallissa.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

  • Mustekalapuvun ensimmäinen sukellusvuosi

    Sukeltamaan, Varusteet

    Sanna Paukku oli vuonna 2025 yksi Ursuitin ja Sukeltajaliiton Unelmien sukelluspuku -projektin osallistujista. Projektin tavoitteena oli kehittää paremmin sukeltajia palvelevia sukellusvarusteita yhdessä aktiivisten naissukeltajien kanssa. Projektissa valmistui keväällä kuivapuku, jonka…

  • kaksi lyhtyä roikkuu rantamaisemassa

    Valoa rantaan – näy ja näe pimeässä

    Taidot, Varusteet

    Syksyllä hämärä laskeutuu, ennen kuin rantasukellusretki on saatu päätökseen. Ranta voi olla täysin pimeä, tai sitä saattavat pilkuttaa kesämökkien lukuisat valot. Pintautuvan sukeltajan voi olla hankalaa erottaa, missä lähtöpiste sijaitsee.…