Maailmanennätysnaisella on missio
Vapaasukeltaja Johanna Nordblad, 45, sukelsi maaliskuussa 2020 103 metriä jään alla. Sukeltajaliitto palkitsi hänet Vuoden sukeltajana 2020, sillä Nordbladilla on poikkeuksellisen pitkä ja menestyksekäs urheilu-ura vapaasukeltajana. Lisäksi hän on tehnyt mittavan työn vapaasukelluksen näkyvyyden eteen. Vielä on kuitenkin tehtävää.
Miten sinusta tuli vapaasukeltaja?
Olin harrastanut laitesukellusta, edennyt divemasteriksi ja parhaillaan kouluttajakoulutuksessa, kun minua pyydettiin mukaan vapaasukellusseuraan. Olli Loukola, joka on Suomen ensimmäinen kilpaileva vapaasukeltaja, perusti Jyri Mannisen kanssa vapaasukellusseuran. Manninen oli tuolloin naimisissa sisareni Elina Mannisen kanssa, joten päädyimme lopulta molemmat mukaan uuteen seuraan, johon tarvittiin jäseniä. Mukana olivat myös Jyri Vehmaskoski ja Laura Tuominen.
Olin ensin, että mikä ihmeen vapaasukellus, mutta kun sukelsin ensimmäistä kertaa räpylöillä pituutta 70 metriä, totesin, etten tarvitse enää laitteita mihinkään. Minusta ei tullut koskaan laitesukelluskouluttajaa, paluuta ei enää ollut.
Mihin ihastuit lajissa?
Varmaankin vapauden tunteeseen. Olin tottunut laitteilla siihen, että ensin oltiin pinnalla ja sitten mentiin pohjaan. Välivesi jäi siinä jotenkin käyttämättä.
Löysin vapaasukeltaessa välivedestä tekemistä ja kokemuksen, jota ei saanut laitesukeltaessa. Ei tarvinnut enää tarkkailla mittareita, saattoi sukeltaa 20 metriin, tulla välillä hengittämään ja mennä takaisin 20 metriin – vaikka koko päivän, ilman rajoituksia.
Kuinka aloitit jääsukelluksen?
Jouduin alamäkipyöräilyonnettomuuteen vuonna 2010 ja sain pahan kierteismurtuman sääreen. Sääreen jouduttiin tekemään faskiotomia, eli se leikattiin auki ja pidettiin auki viikon ajan.
Leikkauksesta jäi voimakas, jatkuva hermokipu, jonka kanssa sinnittelin kolme vuotta. Lääkäri ehdotti vahvaa kivunlääkitystä tai kylmävesihoitoa. En halunnut lääkkeitä, joten päätin kokeilla kylmää vettä. Hoito alkoi tepsiä kipuun. Pian halusin laittaa toisenkin jalan veteen, ja lopulta halusin mennä itse sinne kokonaan ja sukeltaakin.
Kivuttomuuden ylläpito on edelleen isoin motivaattorini kylmässä vedessä sukeltamiseen.
Miltä jään alla sukeltaminen tuntuu?
Jään alla sukeltamisessa on joku samanlainen fiilis kuin syvyyssukelluksessa. Jos sukeltaa vaikka 40 metriin, niin siinä tietää, ettei sieltä voi tulla yhtäkkiä kesken kaiken ylös, vaan täytyy edetä hallitusti.
Kun lähden, niin oikeasti keskityn tilanteeseen – seuraava avanto on jossain, eikä siinä välissä pääse ylös.
Mitä kaikkea vapaasukellus sinulle merkitsee?
Vapaasukellus kulminoituu hengenpidättämiseen – sitä harjoitellessa ja tehdessä joutuu käymään läpi omia tunteita ja tarkkailemaan tuntemuksia.
Vapaasukellus opetti minulle, että olen luovuttaja ja tekosyitä on helppo keksiä! Hengenpidättäminen käynnistää elimistön oman epohormonituotannon, mikä tarkoittaa, että hapenottokyky ja kestävyys paranevat. Tämä auttaa moneen muuhunkin lajiin.
Hengenpidätystreenit myös stimuloivat parasympaattista hermostoa, mikä vaikuttaa siten, että verenpaine ja stressihormonitasot laskevat. Hengenpidättäminen vaikuttaa siis koko järjestelmään: se vahvistuu ja näin myös käynnistyy helpommin.
Kuulut lajin maajoukkueeseen, kerrotko hieman taustastasi maajoukkueurheilijana?
Vapaasukelluksessa kisataan kolmessa lajissa: hengenpidätyksessä, pituudessa ja syvyydessä. Laji on aika nuori, ja kun perustimme vapaasukellusseuran vuonna 2000, osallistuimme samana vuonna Nizzassa MM-kisoihin.
Olen tehnyt maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä. Meillä on Suomessa maajoukkuerinki, johon kuulun edelleen. Mukaan on helppo päästä, jos on kiinnostunut lajista.
Rinki harjoittelee yhdessä, ja jaamme mielellämme tietotaitoa keskenämme. Maajoukkueringistä valitaan henkilöt niihin kilpailuihin, jotka vuosittain ovat maajoukkueen alaisia. Nythän kisoja ei ole pariin vuoteen ollut. Kilpailen oikeastaan silloin kun huvittaa ja annan mielelläni jo tilaa nuoremmille.
Millaista on vapaasukelluksen valmentaminen ja kouluttaminen?
Kilpailuissa vapaasukeltajalla on aina mukana ”valmentaja”, eräänlainen coach, joka sparraa ja avustaa kaikessa mahdollisessa, jotta kilpailija voi keskittyä vain sukeltamaan. Tässä olen hyvä, koska minulla on pitkä kilpailutausta.
Koulutan myös niitä, joita kilpaileminen kiinnostaa. Hengenpidätys perustuu siihen, että osaa hengittää. Kun opettelee hengenpidätystä, niin opettelee myös hengittämään.
Kouluttamiseen liittyen sinulla on uusi projekti, kerrotko siitä?
Koronan takia kaikki koulutukset ja treeniryhmät piti perua. Sain tuotekehitysapurahaa, minkä turvin olen tehnyt koulutuspilotin hengenpidätyksestä.
Se on harjoitusohjelma aloittelijoille, jotka eivät tiedä aiheesta mitään. Ohjelma on vasta kokeiluvaiheessa, mutta haaveeni on päästä kehittämään sitä niin, että voisin markkinoida sitä maailmanlaajuisesti. Suunnitelmissa on myös oma ohjelma kestävyysurheilijoille.
Kenelle vapaasukellus lajina mielestäsi sopii?
Vapaasukellus sopii mielestäni ihan kaikille. Erityisesti niille, jotka muistavat lapsuudessa tykänneensä leikkiä vedessä, mutta myös niille, jotka pelkäävät vettä.
Vesipelkoiset ovat sanoneet kursseillani, että ovat 30 vuotta yrittäneet päästä eroon vesipelosta ja kurssin avulla pääsivät! Pelon voittaminen perustuu varmasti siihen, että kun ymmärtää mekanismin, miksi ja miten ihminen voi pidättää hengitystä, niin aivot eivät enää viestitä, että vedessä voi hukkua.
Vapaasukellusta ei pidä mennä kokeilemaan yksin. Vapaasukelluskeskuksia löytyy Suomesta ja maailmalta, ja toki jotkut seuratkin järjestävät lajin koulutuksia. Lajin harrastajilta tai keskuksista saa apua kouluttajan löytämiseen, jos omasta seurasta ei löydy.
Mitä teet työksesi?
Minulla on oma yritys, jonka puitteissa teen vähän kaikenlaista. Olen graafinen suunnittelija ja kuvittaja, olen tehnyt paljon lapsiin ja perheisiin liittyviä sisältöjä. Noin kolmasosa työstäni on edelleen tätä graafisen suunnittelijan työtä.
Lisäksi teemme sisareni kanssa erilaisia vedenalaisia tuotantoja ja kuvaamme muun muassa vedenalaisia tuotekuvia. Meillä on yrityksen kautta myös Nordblad & Manninen Productions, jonka kautta teemme isompia tuotantoja.
Vapaasukelluskoulutustoiminta kattaa tällä hetkellä noin kolmasosan työstäni, ja haluaisin kehittää sitä entisestään. Haaveenani on rakentaa siitä isompi osa työtäni, jotta voisin levittää tietoa vapaasukelluksesta ja hengitysharjoitusten hyödyistä laajemmalle yleisölle.
Vapaasukellus on iso osa elämääsi, onko sinulla muita tärkeitä harrastuksia?
Pidän ajamislajeista. Minulla on ollut motocrosspyörä, nyt on trialpyörä ja enduropyörä. Tänä vuonna olen opetellut keulimaan pyörällä, mistä olen haaveillut jo 10-vuotiaasta lähtien.
Ajaminen ja pyörän hallinta maastossa on vaikeaa, opeteltavaa on paljon, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Harrastan myös retkimelontaa: tykkään olla merellä, teen joka vuosi kajakilla noin kuukauden mittaisen retken saaristossa. Jos muuta tekemistä ei ole, niin alan piirtämään.
Mistä haaveilet?
Maailmanennätysprojekti oli iso ponnistus ja vaikein asia, mitä olen koskaan tehnyt. Pohjatietoa vapaasukelluksen tunnettuuden lisäämiseksi on nyt kertynyt hyvin.
Toivon, että jatkossa pystyn tarjoamaan vapaasukelluskoulutusta lähes täyspäiväisesti. Kursseille olisi kyllä kysyntää. Olen yrittänyt kehittää ja kehitän edelleen omaa toimintaani – laji pitäisi saada laajempaan tietoisuuteen.
Ajattelen, että kaikkien pitäisi opetella hengenpidättämistä, sen pitäisi olla kansalaistaito aivan kuten uimisen! Haaveena olisi saada uimahalliin uimakoulujen lisäksi sukellusuimakoulut. Olisi tärkeää saada koko lajin jatkuvuuden kannalta uusia harrastajia – lapset ja nuoret ovat tärkein!
Artikkeli on julkaistu Sukeltaja-lehdessä 2/2021.
