40 vuotta sukellusta ‒ ja edelleen jatkuu
Elisa Nurmi ja Sointu Alatalo palkittiin kesäkuussa Sukeltajaliiton CMAS P4-korteilla tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta sukellusurasta. Nämä naiset ovat sukeltaneet jo 40 vuotta, kouluttaneet ja reissanneet, ja harrastus jatkuu edelleen aktiivisena. Elisa Nurmi kertoo, mitä kaikkea noihin vuosiin on mahtunut.
‒ P4-kortti oli todella iso, mutta erittäin iloinen, hyvänmielen yllätys. Kiitos kotiseuramme Plutot PD:n Cilla Lönnqvistille ja Ari Lyytikäiselle kortin hakemisesta. Olin jotenkin virheellisesti kuvitellut, että P4-korttiin vaaditaan hyvinkin aktiivista osallistumista liiton toimintaan, Elisa Nurmi sanoo.
Aktiivisuus Sukeltajaliiton toiminnassa onkin yksi mahdollinen kriteeri, jota korttia myönnettäessä voidaan tarkastella, muttei ainoa. Myös aktiivisuus oman seuran toiminnassa voidaan ottaa huomioon.
CMAS P4-kortti on Sukeltajaliiton huomionosoitus, jota voidaan hakea sukeltajalle, jolla on vähintään CMAS P3 -kortti tai vastaavan tasoinen muun kansainvälisesti hyväksytyn koulutusjärjestelmän kortti ja jonka sukellustoiminta on ollut erityisen huomattavaa. Sukellustaustan tulee ulottua vähintään 25 vuoden taakse.
Luonto, ihmiset ja uuden oppiminen
Neljässä vuosikymmenessä vuodessa ehtii paljon, ja etenkin vesiluonnon tutkiminen on Nurmen lempipuuhaa pinnan alla.
‒ Sukeltaminen on avannut minulle kokonaan toisen maailman, josta löytää aina uusia asioita. Upeinta ovat tietysti luontokohtaamiset eri puolilla maailmaa aina pikku laakamadoista tai siloneuloista suurempiin möhkäkaloihin, delfiineihin tai haihin. Luonto jaksaa kiinnostaa vielä 41 sukellusvuoden jälkeenkin yhtä paljon kuin ennen, hän kertoo.
‒ Sukeltajien yhteisöllisyys, uusien taitojen oppiminen ja opettaminen muille sekä matkustelu erilaisiin paikkoihin on ollut sen verran hienoa, että en ole missään vaiheessa edes ajatellut lopettaa sukeltamista. Onneksi olen saanut hyviä ystäviä, joiden kanssa sekä matkustaminen että sukeltaminen on ollut hauskaa, hän lisää.
Elisa Nurmi ja Sointu Alatalo ovat molemmat M2-kouluttajia ja Sukeltajaliiton ensimmäisiä Nitrox-kouluttajia.
‒ Olimme Sukeltajaliiton järjestämällä ensimmäisellä Nitrox-kouluttajakurssilla vuonna -97 ja saimme kokeilla jopa rebreatheria. Olin yli-innokkaana ensimmäisenä vapaaehtoisena ja muistan, että se olikin hieno kokemus: hengitys oli hiljaista ja tasapainotus piti hoitaa muuten kuin hengityksen avulla. Kiitos liitolle, kun huolehti jo aika varhain, että Suomeen saadaan seuroihin Nitrox-kouluttajia, Nurmi muistelee.
Jokainen sukellus on uusi mahdollisuus
Kysyttäessä erityisen mieleen painunutta sukelluskokemusta vuosien varrelta, Nurmi pohtii, miten ikinä voi valita vain yhtä kaikista ihanista tai hankalistakin kokemuksista.
‒ Valitseeko hienoja kokemuksia kouluttajana siitä, kuinka on saanut innostettua muita lajin pariin ja nähnyt heidän kehittymisensä sukeltajana? Vai nostaako esiin omia typeriä kokemuksia siitä, kuinka sukellussyvyys ylittää regulaattorin työpaineen ja saa annostimesta hengitettyä lähinnä vettä, tai että päätyy huonosti johdettuun luolasukellukseen Meksikossa, mutta kaikki selviävät silti hengissä? Voiko mitenkään valita sen välillä, että Iso-Valkeella löytää sukeltajakuoriaisia ja pelastaa käsivarren mittaisen hauen uponneesta katiskasta, tai että Etelä-Afrikan Sodwana Bayssä 60 delfiinin kohtaamisen jälkeen lähestyy vasarahaita, koska luulee sitäkin ensin delfiiniksi… Jokainen sukellus on mahdollisuus kokea jotain ihan uutta ‒ jopa matalalla varusteiden testisukelluksella Espoon Saarijärvellä löydettiin rapujen kaupunki.
Esimerkin voima, koulutus ja hyvä porukka tuovat naisia harrastamaan
Nurmi ja Alatalo kuuluvat Sukeltajaliiton jäsenistössä vähemmistöön, sillä vain noin 20 % jäsenistä on naisia. Luku on pysynyt suunnilleen samana jo vuosikymmenten ajan. Miten saisimme yhä useamman naisen kiinnostumaan sukellusharrastuksesta?
‒ Ehkä Suomessa olosuhteet sukeltamiselle ovat melko rankat, koska varsinkin tropiikissa naissukeltajia näkee paljon. Nainenkin voi olla halutessaan kovan tason tekniikkasukeltaja, kuten osoittaa esimerkiksi Jenni Westerlundin toiminta osana suomalaissukeltajien ryhmää Malediivien luolasukellusonnettomuuden yhteydessä. Toisaalta nainen saa olla myös vain lomilla lämpimässä sukeltava hupisukeltelija ‒ kaikkien ei tarvitse olla supersankarisukeltajia, Nurmi toteaa.
‒ Naisia saadaan lisää harrastukseen esimerkin voimalla, hyvällä koulutuksella ja hyvällä porukkahengellä. Sukellus on ihan paras harrastus!
