Sukellusreissu Saksan kaivoksiin
Saksan rikas kaivosteollisuushistoria on jättänyt jälkeensä merkittävän määrän sukellettavia kaivoksia, joista kiertää mitä hienompia vedenalaisia kuvia. Suomesta katsoen Saksan kaivokset ovat suhteellisen kaukana, mutta kun kohde on riittävän kiinnostava, ei sukeltaja epäröi matkustaa pidempääkään matkaa. Suunnittelu aloitettiin jo kevättalvella, jotta saimme sovitettua kalentereihimme yhteisen sukellusviikon. Ydinporukka saatiin nopeasti kasaan Keski-Uudenmaan sukeltajista, ja myöhemmin tiimiin liittyi vahvistus Lakeuden Sukeltajista. Kohteemme tulisivat olemaan Sauerlandin kaivosalueella Lounais-Saksassa.
Sauerlandin tunnetuimmat sukellettavat kaivokset ovat 50 kilometrin säteellä toisistaan sijaitsevat liuskekivikaivokset Nuttlar, Felicitas, Christine ja Schwalefeld. Kohdallamme Christine- ja Schwalefeld-kaivoksiin tutustuminen kaatui toiminnan pyörittäjän vaatimuksiin sukeltajien luokituksista. Kellään meistä ei ollut oikean järjestön (IANTD, GUE, NSS-CDS ja NACD) papereita, emmekä halunneet käyttää aikaa introsukelluksiin. Tämä ei lopulta ollut mikään ongelma, sillä Nuttlar ja Felicitas tarjosivat ohjelmaa koko viikoksi.
Nuttlar on Saksan suurin sukellettavissa oleva kaivos. Se on suojeltu historiallinen kohde ja todellinen kaivostoiminnan ulkoilmamuseo. Felicitas puolestaan kätkee sisäänsä hengästyttävän määrän teollisessa louhinnassa käytettyjä työkoneita.
Viikonloppu laivassa tai tien päällä
Lähdimme matkaan kahtena tiiminä. Team Crafter aloitti matkansa perjantaina 12.9., jolloin auto ja sukeltajat pakkautuivat Finnlinesin autolauttaan Helsingin satamassa päämääränään Travemünde. Laivamatka sujui rennosti huilaten. Saksaan laiva saapui myöhään lauantai-iltana. Ensimmäinen yöpyminen oli Lyypekissä, josta suunnattiin sunnuntaina Sauerlandiin.
Kuva: Tommi Holopainen
Team Transit valitsi läntisen reitin Finnlinesin autolautalla Ruotsin kautta. Molemmat reittivaihtoehdot toimivat ja ovat itseasiassa yhtä nopeita. Saksaan vievän autolautan korkeampaa hintaa kompensoi se, että ajamista on vähemmän.
Koska molemmat sukelluskohteemme sijaitsivat varsin lähellä toisiaan, varasimme majapaikkamme niiden välistä, eikä majoitusta tarvinnut viikon aikana vaihtaa. Team Crafter valitsi mukavan hotellimajoituksen Team Transitin yöpyessä retkiautossa läheisellä leirintäalueella – mukava majoitus sekin, jos pitää märkien sukellusvarusteiden tuoksusta ja levittelystä pitkin autoa.
Keltainen ja punainen luolasto
Toimintaa Nuttlarissa pyörittää sukelluskeskus, jonne ryhmä ilmoittautuu jokaisen sukelluspäivän aamuna. Sukelluksia voi tehdä niin monta kuin haluaa aamuyhdeksän ja iltakuuden välillä. Full Cave -luokituksellinen sukeltaja pääsee nauttimaan laajasta verkostosta käytäviä, joista suurimmassa osassa keskisyvyys jää alle kymmenen metrin.
Käytännössä kaikki sukellukset tässä kohteessa ovatkin suoranoususukelluksia. Vesi on seitsemänasteista ympäri vuoden, eli olosuhteet vastaavat kesäisiä suomalaisia olosuhteita. Haastavaksi paikan tekevät pitkät käytävät, syvyyden ja näkyvyyden vaihtelut sekä ainakin alkuun monimutkaiselta vaikuttava navigointi.
Me sukelsimme ensimmäisenä päivänä kaksi sukellusta. Toisena tyydyimme yhteen hieman pidempään. Kaivos on kartoissa jaettu keltaiseen ja punaiseen luolastoon, joten luulimme, että ohjausnarut olisi värikoodattu, mutta kummassakin luolastossa ne ovat oikeasti valkoisia. Säntillinen saksalainen osaa aina yllättää!
Keltaisen luolaston ohjausnaru on runsaat 700 metriä pitkä ja kiertää suuren osan sisäänkäyntiä lähimpänä olevista kaivoskäytävistä. Maksimisyvyys tässä osassa kaivosta on 14 metriä. Keskeisiä nähtävyyksiä meille olivat liuskekivistä kootut seinät, malmivaunut, paineilmaporat, paineilmalla toimivat lastauskoneet ja vinssi, joka seisoi kuin portinvartija kaivoksen punaisen luolaston suuaukolla. Tutustuimme tähän alueeseen kahdella ensimmäisellä sukelluksella. Kaikissa käytävissä ei ole kiinteää ohjausnarua, ja osa näistä käytävistä jäi katsomatta.
Punainen luolasto on kuin Pariisin metrokartta. Käytävät menevät ristiin rastiin eri syvyyksissä. Pohdimme, esiintyykö liuskekivi maaperässä juonteina, joita kaivoksen on seurattava, mikä selittäisi käytävien sekavuuden. Punaisessa luolastossa on kiinteää ohjausnarua kaikkiaan 5 000 metriä. Maksimisyvyys on 38 metriä.
Toisen päivän tavoitteemme oli käydä katsomassa paikkaa nimeltä Blue Lagoon. Emme tienneet mitä odottaa, mutta nimi kuulosti houkuttelevalta. Perillä ohjausnarun päässä meitä odotti syvän sininen sali kattonaan ilmatasku, joka johti yhdelle kaivoksen lukuisista sisäänkäynneistä. Hieno paikka leikkiä videovaloilla!
Nuttlar
Kaivostoiminta Nuttlarin liuskekivikaivoksessa käynnistyi vuonna 1878. Tuotanto jatkui 107 vuotta kunnes edullisemmat tuontikivet ja komposiittimateriaalit valtasivat markkinat. Kaikkiaan kaivoksessa on käytäviä noin 20 kilometriä viidellä eri tasolla, joista kaksi alinta ovat sukellettavissa. Kaltevat käytävät, joita myös jarrumäiksi kutsutaan, yhdistävät kaivoksen eri tasot.
- Avoinna huhtikuusta marraskuuhun viikonloppuisin klo 9.00‒18.00, ryhmät voivat varata tapahtumia myös arkisin.
- Ilmoittautuminen tapahtuu varaussivuston kautta ja maksu suoritetaan ilmoittautumisen yhteydessä.
- Muutama viikko ennen varattua sukellusta keskus pyytää toimittamaan kuvat luokituskorteista, vakuutustodistuksen ja omaehtoisen terveysselvityksen (lääkärintodistus vaaditaan, jos oma selvitys ei ole täysin puhdas).
- Kaasua on saatavissa kaivoksen lähellä olevasta keskuksesta.
- Bergwerktauchen UG, Briloner Str. 48 a, 59909 Bestwig, Germany
Välipäivänä museoon
Keskiviikosta tuli meille välipäivä, kun vierailu Christine- ja Schvalefeld-kaivoksiin ei onnistunut luokitusvaatimusten takia. Alueella on kuitenkin kiinnostava kaivosmuseo, jossa sai helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. Simuloitu kaivoskierros kaarihallissa tarjoiltiin tosin vain saksaksi. Alue on myös kuuluisa luonnostaan sekä monista kauniista kävely- ja pyöräilyreiteistä, joista Hennesee-tekojärven kiertävän reitin ennätimme testata.
Felicitaksen koneet
Välipäivän jälkeen tapasimme Felicitaksessa. Kaivoksessa on kaksi selvästi toisistaan eroavaa osaa. Uudessa osassa louhinta on suoritettu sahaamalla ja kuljetus hoidettu suurilla dieselkäyttöisillä ajoneuvoilla. Louhintasalit ovat suuria, ja käytävät on mitoitettu kuorma-autoille. Vanhassa osassa louhinta taasen on tehty räjähteillä, ja sen käytävät ovat kapeita ja luolamaisia. Näissä käytävissä on monin paikoin jäljellä vanhat kaivoskiskot.
Sukelluksen aluksi laskeuduimme pitkää kaltevaa kuilua ensimmäiselle louhintatasolle 30 metrin syvyyteen. Kaivoksen tavaramerkit, suuret koneet, ovat uudella puolella, joten käännyimme ensimmäisestä risteyksestä koneiden suuntaan vasemmalle. Muutama potkupari ja törmäsimme kolmeen ensimmäiseen koneeseen. Olimme suunnitelleet sukellukselle kaksi kuvauskohdetta ja tämä oli niistä ensimmäinen.
Kuvaussession jälkeen jatkoimme vielä sukellusta pääkäytävää eteenpäin. Täällä vastaan ei tullut enää muuta nähtävää kuin tyhjiä louhintasaleja.
Päivän toisella sukelluksella tutustuimme vanhaan osaan, joka luolamaisuudessaan tuntui uutta osaa kiinnostavammalta. Vanhan osan pääkäytävä on paljon uuden puolen vastaavaa lyhyempi, mutta sivukäytäviä on enemmän. Koneita tällä puolella ei luonnollisestikaan ollut, mutta yhden dynamiittihuoneen kyllä löysimme.
Toisena päivänä päädyimme tekemään yhden pidemmän sukelluksen, jonka aloitimme uudelta puolelta ja päätimme vanhalla. Kaivokseen on vedetty noin 2 000 metriä kiinteitä ohjausnaruja, mutta useissa käytävissä kiinteitä ohjausnaruja ei ole lainkaan. Vielä jäi täälläkin nähtävää.
Ruuhkaa käytävillä
Veden lämpötila on ympäri vuoden tasaiset yhdeksän astetta, ja koska maksimisyvyys on maltillinen, dekompressiopysähdykset eivät muodostu pitkiksi. Ainoa haittapuoli on, että nousu tapahtuu pitkässä ja ahtaassa käytävässä, johon mahtuu vain kaksi sukeltajaa rinnakkain. Jo kymmenen sukeltajan joukon saapuminen dekompressiopysähdyksiin sai käytävään aikaiseksi pienoisen ruuhkan. Näkyvyys tällä alueella häviää myös nopeasti.
Felicitas
Kaivostoiminta käynnistyi vuonna 1863, ja louhinta jatkui aina vuoteen 1997 saakka. Ennen toiminnan lopettamista avattiin vielä uusi louhintataso 45 metrin syvyyteen, mutta kannattamatonta toimintaa ei enää jatkettu. Vesipumput suljettiin 2000-luvun alussa, mikä johti kaivoksen täyttymiseen pohjavedellä. Raskaat koneet oli alun perin koottu sisällä kaivoksessa, ja koska niiden purkaminen nähtiin liian työlääksi, ne saivat jäädä veden valtaamaan kaivokseen sukeltajien ihailtaviksi. Ensimmäiset tutkimussukellukset kaivoksessa tehtiin vuonna 2017 ja paikka avattiin tekniikkasukeltajille 2018.
- Kaivos on auki ympäri vuoden arkipäivisin, ja ryhmille voidaan järjestää tapahtumia myös viikonloppuisin.
- Ilmoittautuminen tapahtuu varaussivuston kautta ja maksu suoritetaan ilmoittautumisen yhteydessä.
- Ilmoittautumisen jälkeen keskukselle tulee toimittaa kuvat luokituskorteista, vakuutustodistuksesta, omaehtoisesta terveysselvityksestä (lääkärin todistus vaaditaan, jos oma selvitys ei ole täysin puhdas) ja kirjallinen lupaus noudattaa paikan sääntöjä.
- Paikalla ei ollut meidän vierailumme aikana isäntiä. Omistajalta saimme ovikoodin, jolla pääsimme sisälle.
- Sukelluskohteessa on täyttöasema ja nitrox-täyttövalmius, mutta ainakaan vierailumme aikana paikalla ei ollut täyttäjää. Yksi seurueemme jäsen sai onneksi kysyttäessä luvan toimia täyttäjänä.
- Bergwerk Felicitas, Zum Heilstollen, 57392 Schmallenberg, Germany
Todellinen runsaudensarvi
Molemmat kaivokset ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia, eikä vastaavia löydy Suomesta. Kaivostoiminnan historia tulee sukeltajaa vastaan kaikissa käytävissä louhintatekniikan ja esineistön muodossa, ja kokemusta on helppo täydentää alueen museoissa, joissa osaavat oppaat esittelevät louhintatekniikka. Nuttlarissa voi myös kuivaluolailla, tosin tällä kertaa emme sitä päässeet kokeilemaan. Valokuvaajalle molemmissa paikoissa on ehtymättömät määrät kuvausmahdollisuuksia. Kuvattavaa on runsaasti ja samasta kohteesta löytyy lukemattomia kuvakulmia.
Molemmissa kaivoksissa järjestetään ohjattuja sukelluksia ja koulutusta, mutta parhaan kokemuksen saa sukeltaja, jolla on täydet luola-/kaivosluokitukset. Nuttlarissa täyttöaseman palvelut olivat hyvin saatavilla, joten myös ryhmän avoimenkierron sukeltaja pystyi toteuttamaan suunnitellut sukellukset. Felicitaksessa emme isäntiä tavanneet, joten täytöt meinasivat jäädä saamatta. Siellä kannattaa varautua olemaan kaasuhuollon suhteen omavarainen. Vedenalaiset skootterit eivät ole näissä paikoissa sallittuja.
