Massiivinen Zenobia on Kyproksen helmi
Viiden hengen sukellusporukkamme päätti tehdä sukellusmatkan Kyprokselle, missä kohteena oli maailmankuulu Zenobia-hylky. Porukassamme oli aiempaa kokemusta Kyproksen sukellusolosuhteista, joten reissuun oli helppo lähteä. Sukelluskeskus valittiin sen tekniikkasukelluksen asiantuntemuksen perusteella. Sukelsimme massiivisella, 172-metrisellä Zenobialla koko viikon, ja pääsimme hylyllä aikamatkalle 80-luvulle.
Maaliskuussa kirkasta ja väljää
Kyproksen saari sijaitsee itäisellä Välimerellä. Saari on näkemisen arvoinen jo pinnan päältäkin puhumattakaan siitä, mitä Välimeri tarjoaa sukeltajille: Kypros tunnetaan kirkkaista vesistään. Hyviä puolia Kyprokselle suuntautuvassa sukellusreissussa ovat lyhyet lennot, euro valuuttana eikä aikaerorasitusta.
Reissun suunnitteluvaiheessa vaakakupissa painoi ajankohta: maaliskuu valittiin veden kirkkauden vuoksi. Maaliskuu ei ole turismin sesonkiaikaa, joten hintataso saarella on alhaisempi verrattuna kesäaikaan. Kesällä paikat ovat myös täynnä turisteja.

Kuva: Vesa Nukarinen
Lentäessä sukeltajien suuri tavaramäärä on oma haasteensa. Joillakin lentoyhtiöillä on tiukat painorajat, ja vaatii mielikuvitusta, että kaikki tarpeellinen tulee mukaan.
Massiivinen Zenobia
Kohteemme Zenobia-hylky on vuonna 1980 uponnut ruotsalainen autolautta. Haverin syynä oli tietokonevika laivan painolastitankeissa, mikä aiheutti aluksen kallistuman ja uppoamisen. Alus on massiivinen: 172 metriä pitkä hylky tarjoaa paljon nähtävää sukeltajille. Sen sisällä on muun muassa yli sata rekkaa ja paljon muuta tavaraa. Hylyn pohja on noin 40 metrissä, mikä on nykyaikaisten sukeltajien tavoitettavissa. Hylyllä ei yleensä ole pahoja virtauksia ja vesi on kirkasta. Hylky onkin rankattu maailman TOP 10 hylkykohteiden joukkoon.

Kuva: Tommi Nukarinen

Kuva: Tommi Nukarinen
Varmoissa käsissä
Varasimme sukellukset Dive in Larnaca -sukelluskeskuksesta, joka on perehtynyt tekniikkasukellukseen, sillä ryhmämme kaikilla jäsenillä on tekniikkasukelluskoulutus.
Tekniikkasukeltaja
- voi sukeltaa hylkyihin tai luoliin, joista ei ole mahdollista nousta suoraan pintaan
- voi tehdä pitempiä sukelluksia, mistä seuraa pakollisia etappipysähdyksiä. Virkistyssukellukset sen sijaan ovat suoranoususukelluksia.
- voi sukeltaa muilla hengityskaasuilla kuin ilmalla tai nitroksilla
- voi sukeltaa tavanomaisesta varustekokoonpanosta poikkeavalla varustuksella kuten esim. rebreatherilla.

Kuva: Vesa Nukarinen
Sukelluksia tehtiin kaksi päivässä. Päivä aloitettiin briifillä, jossa käytiin läpi se hylyn osa, johon olimme menossa sekä vaara- ja riskitekijät. Hylkysukelluksessa on omat riskinsä, ja ne oli hyvin tiedostettu keskuksessa. Ketään ei viety yksin hylkyyn, vaan opas meni ensin sisään. Ulostuloaukolle oli viritetty valaisin, jotta sukeltajat näkevät tulla ulos, jos näkyvyys yllättäen huononee. Opas tuli aina viimeisenä ulos, ja isommalla ryhmällä sukellettaessa oppaat sukelsivat sekä ryhmän kärjessä että perässä. Sukellusoppaat tunsivat hylyn hyvin tarkkaan, ja koko ajan oli tunne, että homma on varmoissa käsissä.

Kuva: Tommi Nukarinen
Sukellukset tehtiin standardikaasuilla ja tuplapulloilla. Keskuksen käyttämät tuplapullot olivat 2 x 12 litran terässäiliöitä. Monesti etelän sukelluksilla näkyy käytettävän kevyempiä alumiinisäiliöitä. Terässäiliön etu on se, että painoja tarvitaan vähemmän. Tuplapulloissa käytettiin EAN 28 -kaasua (28 % happea ja typpeä 72 %), ja lisäksi 7 litran kainalopullossa käytettiin EAN 50 -kaasua.
Vierailu 80-luvulle
Viikon lomallamme ilma oli noin 18‒20-asteista ja vesi 17‒19-asteista riippuen syvyydestä. Kaikilla oli kuivapuvut, ja olimme suunnitelleet sukellukset 60 min keston mukaan. Hyvä puoli oli se, että kuumuus ei rasittanut valmistelua. Kävelimme puolipukeisena sukelluskeskukselta satamaan veneelle, ja siellä tehtiin kaasujen analysointi ja laitetarkastukset. Kohteelle oli vain muutaman minuutin venematka rannasta.
Hylkyyn perehtyminen vaatii useita sukelluksia ‒ sen verran massiivisesta hylystä on kyse. Viikko eteni kohti vaativimpia sukelluksia. Sukellukset hylyn sisälle aloitettiin helpoimmista ja suurimmista käytävistä. Ihan viikon lopussa oli huippuna apukonehuone ja konehuone, jossa näimme 7-sylinterisen moottorin sekä muita yksityiskohtia. Aika oli pysähtynyt vuoteen -80, ja sen ajan tekniikkaa oli nähtävissä joka sukelluksella.

Kuva: Tommi Nukarinen

Kuva: Tommi Nukarinen
Sukelluskeskuksen toiminta oli asiallista ja ripeää, ja sukellukset hoidettiin hyvin ammattimaisesti. Kaikki oli tehty helpoksi ja vaivattomaksi, jotta sukeltajat voivat keskittyä sukellukseen. Dive In Larnacaa voi suositella lämpimästi Zenobialle sukeltamaan aikoville.