Seinämäsukellus Lietveden komeissa maisemissa
Helatorstai-viikonloppu on päivätyöläisten parhaita viikonloppuvapaita vuodessa, kun perjantai on järjestetty vapaaksi. Matkustelu kotimaassa yhdistettynä laitesukellukseen on erinomaista ajanvietettä. Kolmen miehen ryhmämme päätti lähteä Savoon sukeltamaan – se on ollut meillä tapana jo pidemmän aikaa. Viikonloppu oli melkein taputeltu ja viimeiseksi kohteeksi oli valittu Pistohiekan Avokidanlahti Puumalassa.
Pistohiekan maisemat ovat mahtavat jo pinnan päältä. Mielestäni alueen läpi mutkitteleva Lietveden maisematie 62 on yksi Etelä-Suomen upeimpia teitä. Tie mutkittelee metsissä ja rannoilla, ja vähän väliä avautuu sen molemmin puolin hienoja näkymiä Saimaalle. Saman asian ovat muutkin turistit huomanneet, sillä tiellä on kesällä vilkas liikenne.
Itse kohteessa on mahdollista sukeltaa saari ympäri. Parhaimmat paikat ja massiivinen kallioseinämä ovat saaren oikealla puolella tieltä katsottuna Puumalan suunnassa. Tien ja saaren välissä ei ole montaakaan metriä vettä. Kallioseinän löytää melko helposti, kun hetken sukeltaa kohti saarta ja kääntyy oikealle rannan syvennyttyä. Huomion arvoista on se, että vedenalainen seinämä ei varsinaisesti ole saaressa kiinni vaan saaren ja kallion välissä on mutapohja.
Syvemmällä mutapohja muuttuu kivikoksi tai kallioksi. Sukelluksellamme noin kymmenen metrin syvyydessä alkoi kallio hahmottumaan. Kun siirryttiin syvemmälle, päästiin seinämälle, joka ulottuu maksimissaan 25 metriin asti. Seinämä putoaa useamman metrin pystysuoraan, ja siitä löytyy erilaisia muotoja riippuen siitä, missä syvyydessä sukeltaa.
Pohja on pöllyävää mutaa, joten jos haluaa saada kohteesta enemmän irti, kannattaa uida reilusti pohjasta irti. Seinämää seuraten voi havaita, että kallio madaltuu toiseen päähän mentäessä. Niinpä kalliota on hyvä sukeltaa edestakaisin eri syvyyksissä ja käyttää sukellusminuutit siihen eikä mutapohjan katseluun.
Tällä sukelluksella oli olosuhteet kohdallaan. Näkyvyys oli todella hyvä, lähemmäs kymmenen metriä. Sukelluspäivänä oli pilvinen sää ja todennäköisesti matalalla olisi ollut valoa enemmän, jos aurinko olisi paistanut. Siitepölyä oli havaittavissa matalalla, kun seinämää etsittiin. Näkyvyys parani oleellisesti, kun päästiin pelipaikoille. Sehän on aina toivottavaa, että kohteessa on kirkasta, mitä katsella ja kuvata.
Sukelluksemme oli 50 min, ja aika kului nopeasti seinämää tarkastellen. Siirtyminen kohteeseen oli lyhyt, ja “turhanpäiväinen” mutapohjaosuus oli nopeasti ohi. Sukellusviikonlopun paras sukellus tuli loppuun, ja sen jälkeen oli mukava ajella hyvillä fiiliksillä kohti PK-seutua.
Kohdetta voi suositella seinämistä kiinnostuneille. P1-tasoinenkin sukeltaja pärjää, kunhan huomioi pimeyden ja syvyysrajat. Viisainta on mennä kohteelle ensimmäisen kerran jonkun paikan tuntevan kanssa; mm. Mikkelin Urheilusukeltajat tuntevat kohteen hyvin.
