Viisas veneilijä kantaa vastuunsa ympäristöstä
Kevät ja syksy ovat veneiden huollossa tärkeitä hetkiä vaikuttaa ympäristön kuormitukseen. Esimerkiksi pohjissa käytetyille myrkkymaaleille on vaihtoehtoja. Veneilykaudella on syytä kiinnittää huomiota jätteen oikeaan käsittelyyn − pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus.
Myrkkymaalien haitat
Myrkkymaali-sanalla tarkoitetaan tässä jutussa kaikkia biosidi-pohjaisia antifouling-maaleja. Niitä käytetään veneiden pohjassa estämään leviä ja merirokkojen toukkia kiinnittymästä. Tällä on vaikutusta veneen kulkuun ja polttoaineen kulutukseen.
Myrkkymaalien teho perustuu erilaisiin kupariyhdisteisiin, jotka tappavat eliöitä vapautuessaan jatkuvasti veteen.
− Aineen vaarallisuutta lisää se, että kupari ei hajoa ajan kuluessa, vaan jää pysyvästi luontoon. Kevään maalausvaiheen lisäksi syksyn pesun yhteydessä maalia kulkeutuu maaperään ja sitä kautta lopulta vesistöön, Tukesin ylitarkastaja Oskari Hanninen kertoo.
Kupari paitsi tappaa tiettyjä eliöitä, myös vahingoittaa pitkällä tähtäimellä toisten eliöiden, kasvien ja eläinten vastustus- ja lisääntymiskykyä.
Laki rajoittaa Suomessa käytettäväksi vain Tukesin hyväksymiä tuotteita. Ulkomailta niitä ei voi tilata tai tuoda maahan. Sisävesillä myrkkymaaleja ei saa käyttää, ja myös jotkut pursiseurat ovat kieltäneet myrkkymaalien käytön seuran jäseniltä kokonaan.
− Uusia lainsäädännöllisiä rajoituksia on tulossa, joten seuraa maalipurkin kyljessä olevia ohjeita, Hanninen vinkkaa.
Merirokko (Amphibalanus improvisus) pieni siimajalkainen äyriäinen, joka elää toukkana vapaana vedessä. Se kiinnittyy kallioon, kiveen, simpukan kuoreen tai veneen pohjaan ja kasvaa siinä aikuiseksi, noin sentin mittaiseksi kalkkikuorimuodostumaksi.
Merirokko on ihmiselle haitallinen kiinnittyessään rakenteisiin, kuten laitureihin, poijuihin ja veneen pohjaan. Terävistä kuorista laiturissa voi saada haavoja uimaan mennessä. Veneen pohjassa lisää veden vastusta ja siten polttoaineen kulutusta. Merirokot voivat myös tukkia jäähdytysvesijärjestelmiä.
Näin onnistut!
Myrkyllisen kuparin ohjautuminen luontoon voidaan välttää siirtymällä myrkyttömiin eli biosidittomiin antifouling-maaleihin. Niistä ei irtoa varallista kuparia veteen.
Siirryttäessä myrkyttömiin maaleihin vanha myrkkymaalipohja tulee poistaa kokonaan. Se voidaan joko hioa mekaanisesti tai puhalluttaa pois soodalla, lasimurskalla tai hiekalla. Työ on mahdollista teettää tietyillä telakoilla. Mikäli sen tekee itse, tulee muistaa, että myrkkymaalit ovat vaarallisia myös ihmiselle ja riittävästä suojauksesta ja maalijätteen kierrätyksestä imuroimalla tai alipaineistamalla tulee huolehtia tarkasti.
Veneilykauden aikana pohjaan kiinnittyneitä eliöitä voi joutua poistamaan mekaanisella harjauksella 2−3 kertaa. Omalle satamapaikalle voi kiinnittää harjasmaton tai säilyttää venettä käyttöjen välillä kuivalla. Veneen pohjapesupalvelu löytyy ainakin Helsingin Sirpalesaaresta ja Paraisilta.
Kierrätys ja jätehuolto veneessä ja satamissa
Lajitellut jätteet, astianpesupaikat ja kuivakäymälät auttavat vähentämään ympäristön kuormitusta. Pidä Saaristo Siistinä ry ylläpitää näitä palveluja omille jäsenilleen noin 200 Roope-palvelupisteen avulla.
Lajittelu onnistuu pienessäkin veneessä hyödyntämällä esimerkiksi ämpäreitä keräysastioina ja välttämällä ylipäätään pakkausjätteen määrää jo ennen matkaan lähtöä.
Luonnon- ja retkisatamissa kierrätys ja luonnosta huolehtiminen on veneilijän vastuulla. Tärkeää olisi muistaa, ettei päästä tiski- tai pesuvesiä veteen vaan imeyttää ne maahan ja käyttää veneen vessaa. Lemmikit tulee olla kytkettyinä ja luonnossa saa liikkua vain merkityillä poluilla.
Muista myös keväthuollon ja veneilykauden aikana pilssiveden myrkyllisyys. Sen voi kierrättää septiaseman pilssintyhjennyslaitteeseen tai imeyttää vaippaan tai öljynimeytysmattoon, jotka hävitetään vaarallisen jätteen keräykseen, ei sekajätteeseen.
Artikkeli pohjautuu 20.3.2025 pidettyyn webinaariin, joka herättää veneilijät huomioimaan vesiympäristöä.
Lisätietoa artikkelin aiheista löydät webinaarin yhteistyötahojen sivuilta.
