Siirry sisältöön

Vedenalaisen maailman erikoislehti

Norpparalli ’89 matkakertomus

Norpparalleja eli lasten ja nuorten leikkimielisiä sukelluskilpailutapahtumia on järjestetty valtakunnallisina 1980-luvulta lähtien. Ralleissa kilpaillaan sukellustaidoissa ja sukellusaiheisissa tehtävissä ikäsarjoittain. Yhtä tärkeää kuin kisaaminen on mahdollisuus tavata muita sukeltavia nuoria ympäri Suomen ja viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Ralliperinne on edelleen voimissaan: 10.10. järjestetään Pelastakaa halli -norpparalli Lohjan upeassa Meriturvassa. Sitä odotellessa lue tarina rallireissusta vuodelta 1989.

Teksti
Toimittanut Kristiina Karila
Kuvat
Sukeltaja-lehden arkisto

Matka alkoi Järvenpään torilta lauantaina 4.11. klo 18. Kuuden juniorin ahtauduttua Sirpan ja Maurin autoihin alettiin körötellä kohti Tamperetta. Matkalla ei juuri erikoista tapahtunut, paitsi loppumatkasta, jolloin saavuimme Valkeakoskelle ja sellutehtaiden löyhkään. Lievästä kaasumyrkytyksestä huolimatta pääsimme jatkamaan matkaa.

Perillä Tampereella suuntasimme ensiksi eräälle huoltoasemalle, josta saimme kaupungin kartan. Törmäiltyämme jonkin aikaa ympäri yksisuuntaisia löysimme kuin löysimmekin Pellervon koulun, jonka liikuntasaliin oli määrä majoittua. Siellä olikin jo muutamia Urheilusukeltajien junioreita ja ilta kului leppoisasti tytöt-pojat-koripallomatsin merkeissä. Kolmen hengen “yli”voimasta huolimatta pojat hävisivät pelin.

Aikaisin aamulla sukeltajanalut revittiin ulos lämpöisistä makuupusseista. Rallin oli määrä alkaa kello 8. Uimahalli sijaitsi aivan lähellä. Ihasteltuamme muutaman minuutin ajan sen lasiovia joku suvaitsi tulla avaamaan ne ja pääsimme vaihtamaan simmarit päälle. Mikä kokemus Tampereen uintikeskus olikaan verrattuna Järvenpään kylpyammeeseen, jota myös uimahalliksi kutsutaan! Oli se aivan uuttaja ihmeellistä kun syvyyttäkin oli peräti 4,3 metriä. Täällä sai vähän käyttää räpylöitäkin päästäkseen pohjaan. Onneksi saimme jonkin aikaa totutella tähän uuteen ulottuvuuteen ennen kuin ralli alkoi.

Kilpailijat jaettiin ryhmiin, jotka sitten hajaantuivat rasteille. Tässä henkilökohtaisia ajatuksia rallin kulusta:

1. rasti. Jaaha, räpyläuinti 50 metriä. Mutta täähän on ihan tavallista. Eiks ne voinu keksiä jotain jännää…?

2. rasti. Neljä kiekkoo pohjasta. Noi ensimmäiset suorittajat on ihan uskomattomia. Eihän ne edes hengitä välillä. Aikaakin meni vain puol minuuttia, vaikka syvyys on nelisen metriä! No niin, nyt on mun vuoro…. tää on jo kolmas kiekko, pinnistä nyt vielä happea keuhkoihin… ja taas pohjaan ja kiekko ylös. Ei sentään mennyt yli minuutin.

3. rasti. No tää nyt on joku hedelmäkorileikki “Siirrä neljä kiekkoa korista toiseen ja käy aina välillä pinnalla”. Miks aina kiekkoja? Miksei vaikka banaaneja? Eiks niillä 00 mielikuvitusta?

4. rasti. (lääh-puuh) Nyt tulee jotain selIasta, mitä mä toivoin. Pitää kuljettaa vedellä täytetty pallo pohjassa olevien renkaiden läpi “vastarannalle” ja samaa reittiä takaisin… tää alku menee ihan kivasti… nyt vois sukeltaa…. ei kai räpylä tartu renkaaseen!? Aah, ilmaa! Ja sitten takaisin.

Rasteja oli siis vain neljä, joita oli nuorempien sarjassa hieman helpotettu. Varsinaisen rallin jälkeen tehtiin teoriakoe. Alle 12-vuotiaiden koekysymyksiä olivat mm. “Miksi märkäpuku ohenee syvällä? a) pimeyden b) kylmyyden c) paineen vaikutuksesta?” ja “Puukkoa pidetään a) kaulassa b) jalassa c) kädessä?”

13-15-vuotiaisiin oli aika harppaus: “Mikä on veden taitekerroin?” tai “Montako haria on paine 15 metrissä?” (Kysymykset eivät ehkä olleet täsmälleen kuin tässä, mutta vaikeustasot varmaankin selvisivät…)

Voittajat julistettiin kahviossa. Parhaat saivat palkinnoiksi mm. pehmonorppia ja julisteita. Lisäksi kaikille osanottajille jaettiin tarrat ja kirjanmerkit. Ja kaikki olivat yrittäneet parhaansa ja edustaneet seuraa kunniakkaasti.

Yhteispotretin jälkeen oltiin vapaita lähtemään. Huristeltuamme pitkin poikin Tamperetta löysimme mukavan huoltamon, jossa söimme kurnivat vatsamme täyteen kaikkea epäterveellistä, kuten ranskanperunoita. Sitten oli vuorossa akvaariokierros. Piraijat ja hylkeet olivat näkemisen arvoinen juttu. Ja matkan kruunasi vielä käynti delfinaariossa, jossa saimme seurata muun muassa delfiinikoripalloa.

Vuoden 1989 Norpparalli oli meidän osaltamme ohi, kun sullouduimme jälleen autoihin ja aloitimme kotimatkan. Sunnuntai-iltana kaikki olivat jo turvallisesti kotona muistelemassa hauskaa retkeämme Tampereelle.

Susan Heikkinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat r.y.

Lue koko Urheilusukeltaja-lehti 2/1990(siirryt toiseen palveluun)

Sukeltajaliiton 70-​​vuotisjuhlavuoden hengessä kaivelemme tämän vuoden aikana Sukeltaja-​​lehden arkistoja ja julkaisemme juttuja wanhoilta hyviltä ajoilta aina 1950-​​luvulta lähtien. Sukeltaja-​​lehteä on aina tehty vapaaehtoisvoimin: innokkaat harrastajamme ovat halunneet jo vuosikymmenien ajan jakaa kokemuksiaan koko sukeltajayhteisön kanssa. Tekniikat ja varusteet ovat kehittyneet ja käytännöt ja arvot muuttuneet ‒ jutuissa kuuluu sen ajan ääni, jolloin ne on kirjotettu. Näin myös arvokasta sukelluksen historiaa on saatu tallennettua jälkipolvia varten.

Sukeltajaliiton jäsenlehti Sukeltaja on ilmestynyt vuodesta 1957 alkaen, aluksi nimellä Barracuda muutaman kerran vuodessa ja sittemmin nimellä Urheilusukeltaja. Vuodesta 1994 lehti on ilmestynyt Sukeltaja-nimisenä.

Vuosina 2023-24 Sukeltaja ilmestyi sähköisenä PDF-julkaisuna, ja vuoden 2025 alusta se siirtyi kaikille avoimeksi verkkolehdeksi.

Sukeltaja-lehden kaikki numerot ovat luettavissa issuu.com-sivustolla(siirryt toiseen palveluun).

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

  • Norpasta urheilijaksi

    Lapset ja nuoret, Urheilu

    Sukellusurheilijat Jemmi Levonen ja Iiris Ala-Olla pitivät Sukeltajaliiton ja Urheilusukeltajat ry:n 70-vuotisjuhlaseminaarissa huhtikuussa esityksen, jossa he kertoivat, miten kahdesta innokkaasta norpasta kehittyi vuosien varrella menestyneitä urheilijoita. He nimeävät kolme ratkaisevaa…

  • Nuori tyttö altaassa kuvituskuva

    Norppatoiminta opettaa taitavaksi vedessä

    Lapset ja nuoret

    Norppatoiminta on lasten ja nuorten harrastus, jossa lapset oppivat sukeltamaan perusvälineillä, pelastamaan ja pysymään rauhallisina vedessä. Kysyimme Vaasasta ja Rovaniemeltä, mitä norppatreeneissä oikein tehdään.

  • snorklaajia rannalla

    Opena Itämeri-kesälukiossa

    Lapset ja nuoret, Vesiluonto

    Kauniaislainen Tiina Boman vietti juhannusviikon Seilin saarella Itämeri-kesälukion snorklausopettajana. Kansainvälisessä lukioryhmässä oli kahdeksan suomalaista, kymmenen saksalaista ja kymmenen marokkolaista oppilasta, jotka tulivat Itämeri-lukion yhteistyökouluista. Opetuskielenä oli englanti.